Löysin tämän videon ista:
http://fi.netlog.com/go/explore/videos/videoid=fi-13915
Tsekkaa se!
Tälle videolle minulla on erikoispaikka sydämmessäni!
Tämän laulun muistan aivan lapsuudestani.Mummollani oli tapana laulaa sitä minulle ja hänellä oli tapana sanoa ,että tässä laulussa on vielä säkeistö ,jota mummu ei laula.Muistan ,että tuo laulu teki aina kaikki hyvin surulliseksi ja joskus näin heidän itkevän ,siksipä isompana en ole voinut sitä kuunnella.Vasta äskettäin minulle selvisi miksi äitini ei halunnut mummon laulavan tuota laulua kuunellessani juuri Johannan laulamana sen viimeisen säkeistön.Oli kuin Imatran kosken olisi päästänyt valloilleen sisälläni.
Minulta ei koskaan oltu peitelty sitä ,että minua ennen oli syntynyt jo aikaisemmin minun isoveljeni Mikael Eerik Elias,joka oli kuollut seuraana päivänä.Kuitenkin koko tarinan palaset sain kerättyä vasta vuosien saatossa..
Minun isäni oli mummolle hyvin rakas ,koska hän oli isätön.Hänen isänsä oli Jämsän seudun suuren talon poika ,joka rakastui mummooni ja mummo häneen ja tietenkin siinä sitten kävi niinkuin kävi hän alkoi odottaa lasta.
Nuori mies esitti tulevan puolisonsa vanhemmilleen joista äiti erityisesti kieltäytyi ajattelemasta poikansa äpärää ja piikaa talon tulevina osallisina .Niinpä nuori Martti(sen verran tiedän isoisästäni) joutui painostuksen kovetessa luopumaan ajatuksesta mennä naimisiin rakkaansa kanssa.
Mummo tuosta suivaantuneeena lähti raskaana ollessaan pois työpaikastaan ,eikä suostunut ottamaan korvausta muuta kuin työstään tylyltä emännältä.Kotiin paluu äpärää odottavana ei ollut helppo sillä oma äiti ja suuri lauma siskoja pilkkasi ja halveksi (näin minulle kertoi mummon nuorin sisko) vanhimman ja niin korkealla pidetyn siskon maineen menetystä.Yksi oli kuitenkin ,joka rakasti ja varjeli tytärtään eli isä Elias,joka lupasi pitää huolta lapsesta kuin omastaan.
Lapsen synnyttyä ilmestyi jonkun ajan kuluttua ison talon emäntä poikansa kanssa ja he olisivat halunneet ottaa pojan mukaansa jopa tarjoten rahaa isästäni!Tämän tarjouksen sekä mummoni ,että isoisäni torjuivat vaikka raha suurtalolliselta oli ollut huomattava..
Erehdystään maailmalla mummoni peitti sillä ,että teki kuin orjan lailla töitä kotonaan ja ajan kuluessa sekä siskot että äiti oppivat rakastamaan pikku Erkkiä ,kuten isääni alettiin kutsua toisen nimensä mukaisesti.
Erkin kasvinkumppanina oli hänen mummonsa kaksi vuotta nuorempi veli Aate.Isoisä opetti kaiken sen minkä omalle pojalleen myös Erkille ja nämä olivat parhaimmat ystävykset aina siihen asti kun isäni kuoli 1981 toukuuhun 51 vuotiaana.
Aikanaan kun isä kasvoi hänkin rakastui eräällä tanssiais reisulla kauniiseen hoikkavartiseen tyttöön ja rakkaus roihahti Molemminpuolisenajärkytys oli suuri suvun keskuudessa kun selvisi ,että tyttö oli hänen pikkuserkkunsa!!.
Lisäksi mummoni ei millään olisi halunnut luopua silmiensä valosta Erkistä ,mutta lopulta joutui antamaan isäni lujan tahdon edessä periksi ja sai miniäksi äitini Irjan.Voin vain kuvitella millaista oli tulla nuorikkona tällaiseen ilmapiiriin ,missä anoppi ei oikein pidä asiasta ja suku molemminpuolin ei pidä siitä ,että pikkuserkut menevät naimisiin keskenään.
Pian äitini tuli raskaaksi ja synnytys lähestyi ,mutta mummon mielestä raskauden loppuvaiheet ei olleet menneet oikein.Mummo oli suosittu kätilö syrjäseudulla missä ei aina oikean kätilön paikkeille ehditty.Mummo hoiti taitavasti sekä eläinten että ihmislapsien elämän alkutaipaleelle.
Jostain syystä myöhemminkin elämässä jääräpäinenen äitini ei kuitenkaan uskonut mummoa vaikka antoikin hänen ihan loppuvaiheessa tutkia itsensä.Silloin todettiin ,että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä!Äiti ei suostunut siihen ,että mummo ystävänsä Elsan kanssa poistaisi tuon napanuoran .Mummo oli sitä tehnyt ennekin ,mutta nuori äitini vaati että pitää hakea oikea kätilö .
Matkaa oli suorintakin tietä yhteen suuntaan yli 30 km Karstulaan,mutta isäni lähti joulukuiseen talvimyrskyyn ajamaan hyvällä hevosella ,jonka juoksijan lahjat oli monesti kokeiltu Kyyjärven jäällä kirkkomatkalla.Santra jätti kirkkaasti ja antoi monesti tasoitusta lähtemällä vasta viimeisenä kirkkopihasta talonpoikien juoksu oreille ja pyyhkäisi niiden ohi ennekuin ranta oli lähelläkään(myöhemmin löysin mummolan vintiltä tämän ihmetamman kantakirjan ja siinä löytyi Murto Askare ja Sopusointu kaikki kuuluisia aikoinaan raviradoilla,joten ei se siis ihme ollut jos voitti)
Tällä kertaa ei kuitenkaan ollt kyseessä niin lyhyt matka vaan nyt oli kyseessä kestävyys
vaikka isäni eläinrakkauden tietäen hän varmasti ajoi viisaasti vaikka huoli tulevan syntymästä painoi varmasti mieltä.Tamma tuli Karstulaan aamuyöstä ja isä jyskytti kätilön hereille ja matkalle lähdettiin samantien takaisin.
Tämä kätilö oli virallinen kätilö ,mutta vanhojen kertomana olen kuullut ,että ei ollut oikein taitava ammatissaan.Perille päästessä oli alkanut heti puuhamaan synnytystä eikä ollut kuunnellut mummon varoituksia siitä ,että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä ja ,että se pitäisi ensin ottaa pois.Jääräpäisesti vain tehtiin toimenopiteet normaaliin synnytykseen vaikka sekä mummo että Elsa naapurin rouva ja mummon vakio apu itkien sitä pyysivät tehtäväksi.
Poika syntyi ja todellakin napanuora kaulan ympärillä ja kätilö oli mennyt kuulemma hervottomaksi ,joten mummo ja Elsa yrittivät pelastaa pojan ,mutta vain vuorokauden kuluttua hän kuoli, minun isoveljeni!
Tästä tapahtumasta syntyi äitini ja mummoni välille suuri juopa,joka kaihersi heidän ei ennestäänkään niin hyviä välejään.Muistan että lapsuudessani kun mummo ja äiti riiteli ,joskus mummo sanoi että "Sinä veit minulta kaksi poikaa Erkin ja Mikaelin tarkoittaen isääni ja tätä niin vähän aikaa elänyttä veljeäni.
Vasta kuullessani tämän laulun viimeisen säkeistön ymmärrän miksi äiti oli niin surullinen ja miksi mummoni lauloi tätä laulua äitini kuullen.Hän ei ollut antanut anteeksi sitä mitä tapahtui niinkuin oma isäni ,joka rakasti äitiäni yli kaiken.Katkeruus sai mummoni ,,jota minä rakastin suunnatomasti tällaisiin tekoihin ja minua käytettiin lyömävälineenä sodassa ,jossa tosiasiassa ei tulisi koskaan olemaan voittajia!!
lauantai 7. marraskuuta 2009
maanantai 2. marraskuuta 2009
Ruoka +muistoja
Söinpä tuossa äsken herkullisen lounaan, jossa oli kylmää kanaa ja pirtsakkaa salaattia.
Jaa että mikäs ruokamuisto tuo on?
Kylmästä kanasta pidän erityisesti vieläpä enemmän kuin lämpimästä siksi ,että siitä tule minulle aina eräs muisto mieleen.
Pikkutyttönä olin kova lukemaan ja joissakin kirjoissa joita luin asuttiin kartanoissa ja niissä kesäpäivinä usein syötiin puutarhan varjossa olevalla katetulla pöydällä kylmää ja usein vielä hyytelöityä kanaa
näissä tarinoissa kesävieraiden tullessa lähikartanoista.
"Martta laittaa nyt vain kylmää kanaa" ja jotain muuta,( mitä en minä todellakaan enää muista) , sanoi kartanon rouva kokille ystävällisesti(tai kopeasti mikäli tarinan rouva oli vähemmän mukava) hänen tiedustellessan mitä herrasväelle laitettaisiin yllätysvieraiden tupsahdettua
Mutta tuo kylmä kana jäi köyhän pikkutytön mieleen jonain taivaallisena herkkuruokana, joita entisaikojen aateliset söivät kuumana kesäpäivänänaiset viuhkiansa leyhytellen ja miehet sivistyneesti keskustellen.
Minulla ei ole ihan lapsuudesta muistoja kanaruokien syönnistä kun isä maalta tulleena ei varmaan ollut saanut kuin tutustuttua kanamuniin tai ehkä ,jonkun lopulta uuvahtaneen sitkeän munijan hennoivat ennen laittaa maalla pataan.Vanha sitkeä kana ei varmaan tuonut mitään elämyksiä hänelle joten äiti ei kanaruokaa laittanutkaan sitten ollenkaan.
Äitini oli armoitettu kokki ,mutta isälläni oli sitkeitä epäluuloja tiettyjä ruokia kohti.Yksi hänen sitkeitä hokemiaan oli että salaati ja sienet ne on lehmien ruokaa.Kunnes polvivaivat saivat isän elämänsä ensimmäiselle laihdutus kuurille ja me naisväki pääsimme laittamaan salaatikulhon pöytään.Isän ihmeeksi salaatti olikin erittäin hyvää ja hetken kuluttua meillä olikin pöydän salaattikulho isompi kuin perunakattila, kun salattia piti olla ja paljon isän lautasella ja me muutkin rakstettin jo salaatteja
.Sieltä ajoilta on rakkauteni erilaisiin salaateihin vaikka ikävä kyllä jostain syystä ei tuo minun painoni ole siitä pudonnut kun suuri rakkauteni ruoka maistuu salaatin lisäksi.
Sienien syömiselle isä oli vaikeampi opettaa kunnes eräs ystävällinen karjalaismummo hänelle opetti perussienisalaatin teon ja taas oli melkein sienisalaatti kulho isompi kuin perunakattila ja isä keksi vaikka millaisia sivujuonia salaatin syöntiin .Aluksi aloitettiin sienisalaatia leivälle ,perunoiden kanssa ja sellaisenaan hiukopalana.
Ruokamuisto sekin kun illalla viimeksi alhaalla käydessäni näen silmissäni isän jääkaapin ovella yllätettynä juuri seuraavaksi päiväksi tehty sienisalaattikulhollinen isoissa kourissaan "Älä kerro äidille ,mutta pakko ottaa jo nyt kun tämä on niin hyvää"Ja vilkaistessani huomaan kulhon olevan jo puolillaan!Isäkulta oli kuitenkin sellainen mies ,joka sai kaiken anteeksi aina äidiltä ja totta puhuen eihän hän mitään tuota suurempaa syntiä varmaan eläessään tehnytkään ja hän osoitti rakkautensa äitiin ja perheeseen niin monin tavoin ,että mielelläänhän äiti anteeksi antoi moiset pikkusynnit.
Jostain syystä en voi tehdä oikeastaan yhtään salattia, jossa ei olisi tilliä kuivattuna tai tuoreena. Ilman mustapippuria ilman voin olla ,mutta ei ilman tilliä ihan vain siksi ,että minusta se tuo mieleen kesän.
Keskellä syysmyrskyjä tai talven pakkasissa mikäpä on mukavampaa kun suussa kuitenkin jo maistuu kesä ja tuntee grillilihan tuoksun ja kesäsalaatia tillin kanssa.
Kuvitelmissani siinä
odottaa vain tuon poikani valmistaman tirisevän kuuman herkun lautaselle saapumista .
Silmät vain suljen ja näen edessäni kesäillan kun yhdessä rupattelemme pojan kanssa niitä näitä lihan paistuessa mehukkaaksi Yleensä puhumme paljon musiikista tai elokuvista aikaisemmin jopa kirjallisuudesta ,mutta se on valitettavasti jäänyt meillä molemmilla taka alalle.Ei vain tule luettua paljon mitään enää.Vieno tillin tuoksu tuntuu ja herahtaa kielelle ja usein syön jo yhden annoksen salaattiani nälän kurniessa vatsassani.
Grillimme on aito puugrilli ei kaasua (hyi!) ei sähköä eikä brikettejä vaan aitoa puuta edellisen asukkaan tekemään tiiligrilliin ,joka nyt jo hieman alkaa rakoilla.
Grilli katoksemme on aina täynnä kaikkea muuta kuin sinne kuuluvaa,mutta huolimatta siitä ylimääräisestä se on meille kesän ruokapyhättö ,jossa nähdään sinisiä unelmia ja katsellaan ymärillä olevia rauhoittavia peltoja ja nautiskellaan elämästä kuin kissat lämpimällä uuninpankolla.Tämä yhteinen rituaalimme on muisto ,jonka olen kätkenyt sisimpääni ja jota hellin sitten vanhana yksin sydämmessäni vanhainkodissa!
Poikani kuuluu samaan sarjaan äitini ja keskimmäisen siskoni kanssa eli armoitettu kokki!Hänen salaatissaan ei ole taatusti ole tilliä(mistähän syystä?)eikä edes salaatinkastikkeita eikä hän yleensäkkään minun salaattejani pahemmin syö heh ei se mitään jääpä minulle enemmän!
Upea kesän grillisalaatti ,jonka hän tekee on jäävuori salaatia iso kulho, isoja vesimelooni paloja ja saman kokoisia aitoa taatusti kypsiä ananaspaloja sisältävä kulho.Mehukas ananas ja vesimelooni ovat siinä salaatin kastikkeina kulho odottamaan jääkaappiin grilliruuan valmistumista ja sehän on todella hyvää,josta viimeisetkin rääppeet syön minä kuinkas muuten.
!
Pojat ovat aitoja lihansyöjiä joille makkara ei pahemmin maistu.
Vanhin poika Ruotsista varsinkin saa suorastaan kiitollisen katseen silmiinsä kun laitan hänen täällä ollessaan liharuokia. Vaimo näet on enemmän kasvis ruokien laittaja ,todella taitava siinä !Olen maistanut hänen herkkujaan!
Hyvähän se vain on kyllä se poikamiehenä olikin niin surkea kokki ja roskaruuan syöjä ,että ihan jo terveydellisen tasapainon saamiseksi saa meidän pizza ja kebab poika koko loppuikänsä syödä terveellisesti kauniin vaimonsa laittamia vihannesherkkuja päästäkseen elinikä indeksissä oikeille luvuille!!
Sekin onruoka muisto kun näen silmissäni pitkän poikajonon kulkevan kuin salaiseen rituaalikansaan kuuluvana poikien vierasmajasta tehtyyn kämppään tontimme laidalla Ruotsissa,mistä kuului sellainen maaimanlopun hevi ,joka repi vanhemman ja kristillisen kasvatuksen saaneen äidin sydäntä.
Mustat housut ja mustat silmilleviedyt hupparit ja käsissä kannetaan kuin uhrilahjaa valkoista laatikkoa itsekukin ,jossa lukee Viking Kebab ja ja viimeisena täysin valkoisissa kulkee kantaen raskaita kokis pulloja heiveröinen nuori mies ,joka naismaisella äänellä huutaa vähän ruotsinvoittoisasti laulavalla äänellä "Hei pojat odottakaa minua nää on raskaita"!S,illoin jo totesin ,että tuo poika ei kuulu joukkoon ja on varmasti homo ja niin sitten vuosien kuluttua paljastui ,että olin ollut oikeassa sitä pojille väitäessäni vaikka he eivät aitoina heteroina sitä uskoneetkaan silloinvaan nauroivat väitteilleni.
Missään ei kyllä tehty niin hyviä kebabbeja kuin tuon turkkilaisen Göta kanaalin rannalla olleen pizzerian uunissa paistui ei vieläkään ja Suomessa ei lähellekkään .
Samaisen pienen Lilla Edetin kylän keskustassa oli kiinalainen ravintola johon meillä ol tapana kokoontua melkeinpä säännöllisesti ruokaileman pari kertaa kuukaudessa ja aina kun saatiin koiranpennuista rahaa myös osa solahti kyseisen mukavan kiinalaispariskunnan kassakoneeseen.
Ruoka oli aina hyvää(enpä muista yhtään kertaa ,että kiinalainen ruoka olis ollut todella pahaa muissa ravintoloissa kyllä).
Erikoisherkkumme oli joko neljää erilaista ruokaa sisätävä annos tai sitten yleensä kahdenpäivän valmistelua vaativa ja jo etukäteen tilattavaa Pekingin ankka puolessa tunnissa valmistettuna!En tiedä mitenkä se oli mahdollista. Ehkäpä siellä tämä vanha äitimuori ,joka aina välillä vilahti keittiöstä oli meidän muiden teini ikäisten vanhempien tavoin oppinut taikomaan nälkäisiin suihin pikaruokatekniikalla valmistettuja perinteisiä herkkuja,mutta ankka oli erinomaista lisukkeineen joka kerta!!
Rakastan Kiinaa ja kaikkea siihen liittyvää aina musiikista elokuviin jadokumentti ja piirrettyihin filmeihin.Lisäksi ihailen näiden ihmisten mainonnan ja markkinoinnin ja oikeanlaisen yrittäjyyden tekniikkaa mikä meiltä suomalaisilta puuttuu täysin!!
Less is more sanotaan ,mutta se ei vain meinaa tarttua suomalaiseen kalloon vaikka he joka vuosi käyvät näkemässä sitä eräiltä toisilta kansoilta ikäänkuin oppitunteina Kanarialla ja muissa etelän maissa!
Milloin olette esimerkiksi oman ravintola käyntinne päätteeksi Suomessa saaneet pikkuisen lasillisen talo tarjoaa banaani likööriä tms joka varmasti on lasketu siihen hintaan,mutta joka Sinulle tarjotaan hyvän asiakas suhteen päätteeksi ikäänkuin kaupan päälle?!Niin ei milloinkaan,mutta miten mukavan maun tuo pieni ele jättääkään lomalaisen suuhun ja lapsille tottakai ilmaiseksi karkkia tai tikkari!"Tänne tulemme uudelleen "kuiskaat miehellesi hiljaa, niin siinähän se on se juju ,joka härkäpäisiltä suomalaisilta yrittäjiltä kerrasta toiseen jää huomaamatta!
Sen ovat kyllä osanneet aikoinaan taloissa kiertelevät kulkukauppiaat ja erilaisten tarvikkeitten tekijät, kun viehkosti hymyillen puuastioitten valmistaja antaa talon emännälle (sille joka ne ostot teki) vielä yhden ylimääräisen pikku puukauhan tai puolimetriä ylimääräistä kangasta kaupanpäälliseksi kun on nin hyvä asiakas tuo emäntä!
Nykyisin tunnetaan velvollisuudeksi ja oikeudeksi nyhtää asiakkaalta viimeisekin pennit nenästä tämän niistäessä siillä onhan meidän elettävä periaatteella ja sitten eletään niin kituuttaen ja ihmetellään kun ei ole asiakkaita!Samaan aikaan paikallisen kiinalaisen ravintolan ovi käy tiuhaan!
Eräs ruokamuisto siltä ajalta kun olimme Lohjalla ja paikkakunnalle tuli sen kaupungin ensimmäinen kiinalainen ravintola.Suurin odotuksin oltiin pynttäydytty tehtaan johtajan ja insinöörien porukalla korkkaamaan tätä ihmettä.Me vaimot oltiin tällingissä ja miehet sulavina herrasmiehinä kulkivat edellämme ja aukaisivat nyt sitten tämän upouuden hienon syömäpaikan oven.Ystävällinen kiinalainen nuorehko mies tuli toivottamaan meidät todella lämpimästi hymyillen vastaan ja tarjos meille pöytiin aluksi hyvää kiinalista teetä ruokaa odotellessa
.Porukkamme oli hiljaista ja katseli ympärilleen herrat alkoivat köhiä ja hihitellä ja naisten ilmeet sulivat jonkunlaiseksi vääristyneeksi kiinalaiseksi naamioksi.Paikka oli siisti ja seinillä oli muutama halpa mutta kaunis kiinalainen taulu ,mutta pöydillä oli vain täysinvalkoiset paperiliinat hyvin yksinkertaiset ei ollut hienoja lautasia ja laseja eikä mitään muutakaan ravintola kamaa. Sivussa tavallisen pallin päällä oli kasettimatkaradio johon pitäjä laittoi kuulumaan aitoa kiinalaista kaunista ja vienoa musiikkia.
kaeittiöstä saattoi nuuhkiessaan tuntea herkullisia tuoksuja.Olin täysin valmis herkkuaterialle!
"Ei perkele me tämmöiseen paikkaan jäädä syömään eihän täällä ruokalistalla ole kuin muutama ruoka" ärjäisi suivaantunut siippani ja nousi tuolista rymisten muiden suomalaisten herrojen kiroilun säestämänä. Naiset kikattivat hermostunesti ja kaakativat yhteen ääneen että" ihan kauhee paikka ei tosiaankaan jäädä tänne" ja ryntäsivät kuin pikajuoksijat ovelle miehet laumana perässä.
Yritin jotain sopertaa hämmentyneelle kiinalaiselle ,mutta sitten vain levittelin käsiäni ja nostelin olkapäitäni kansainvälisen elekielen mukaan ja sorri sorri äännellen luikahdin ulos vihaisten suomalaisten sonnilauman jatkeeksi.
Jaa minne sitten tämä suureen ääneen pauhaava joukko sitten päätyi paikkakunnan ainoaan jotkuinkin kelvolliseen ravintolaan syömään sitä iänikuista pippuripihviä valkosipuliperunoilla!No olihan puitteet hienommat ,mutta mieltäni jäi vaivaamaan jäinkö jostakin paitsi ja palasin viikolla ihan yksin takaisin kiinalaiseen.
Omistaja oli ystävällinen ja kertoi minulle että oli jäänyt työttömäksi insinöörinä ja oli päättänyt perustaa vanhempiensa tavoin ravintolan.Halusi aloittaa varovasti vaimonsa kanssa,
että jos menee pieleen niin ei tule niin suuret taloudelliset tappiot ja ruuissakin tehtiin niitä, jotka varmasi jo osattiin.Jos sitten menestyttäisiin näillä ruuilla lisättäisiin niiden määrää ja tulevalla tuotolla sitten laitettaisiin enemmän myös ravintolan sisustusta.
Siis ihan niinkuin yrittämisen vanhoista oppkirjoista ,joita suomaliset ei koskaan lue Täällä täräytetään ravintola pystyyn velkarahoilla ja todella kaikki jutut viimeisen päälle ja ruokalajeja on niin monia ja ruoka aineita kaapit täynnä mätänemässä ja konttaineriin pikkuhiljaa kannettavissa ja sitten jonkun ajan kulutua tämä suureellinen velkauyritys menee konkurssin omistajan ihmetellessä, että mites tässä näin kävi kun kaikki oli heti jo alusta ihan viimeisenpäälle ja silti ei kelpaa .
No ruoka oli sitä sun tätä ja kallista täytyyhän asiakkaan maksaa eihän se tänne ilmaiseksi tulla saa .
Entä sitten muistoni siitä kohtuuhintaisesta alkukeiton ja neljän eri ruokalajiin ruuasta jälkiruokineenJa kyllä se pippuripihvin ja valkosipuliperunat hakkasi herkullisuudellaan mennen tullen.Ja ystävällinen palvelu kruunasi kaiken vienon kiinalaismusiikin säestyksellä siitä matkaradiosta.
Palasin muutamia vuosia myöhemmin paikkakunnalta poismuuttomme jälkeen ja löysin upean kiinalairavintolan ja yhä ystävällisen ja minut jopa muistavan onnellisen pitäjän Ruokalista oli pidempi ja pöydilla upeat liinat ja kauniit kiinalaiset astiat. Musiiki oli ihanasti edelleen kiinalaista eikä päivän renkutuksia rikkomassa atmosfääriä ja palli matkaradioineen oli häipynyt!Onneksi on vielä sellaisiakin suomalaisia asiakkaita ,jotka arvostavat oikeaa ruokaa ja oikeanlaista järkevää yrittäjyyttä huokasin syötyäni rakastamaani kiinalaisenruuan taivaallisen herkullista ruoka annosta!
Jaa että mikäs ruokamuisto tuo on?
Kylmästä kanasta pidän erityisesti vieläpä enemmän kuin lämpimästä siksi ,että siitä tule minulle aina eräs muisto mieleen.
Pikkutyttönä olin kova lukemaan ja joissakin kirjoissa joita luin asuttiin kartanoissa ja niissä kesäpäivinä usein syötiin puutarhan varjossa olevalla katetulla pöydällä kylmää ja usein vielä hyytelöityä kanaa
näissä tarinoissa kesävieraiden tullessa lähikartanoista.
"Martta laittaa nyt vain kylmää kanaa" ja jotain muuta,( mitä en minä todellakaan enää muista) , sanoi kartanon rouva kokille ystävällisesti(tai kopeasti mikäli tarinan rouva oli vähemmän mukava) hänen tiedustellessan mitä herrasväelle laitettaisiin yllätysvieraiden tupsahdettua
Mutta tuo kylmä kana jäi köyhän pikkutytön mieleen jonain taivaallisena herkkuruokana, joita entisaikojen aateliset söivät kuumana kesäpäivänänaiset viuhkiansa leyhytellen ja miehet sivistyneesti keskustellen.
Minulla ei ole ihan lapsuudesta muistoja kanaruokien syönnistä kun isä maalta tulleena ei varmaan ollut saanut kuin tutustuttua kanamuniin tai ehkä ,jonkun lopulta uuvahtaneen sitkeän munijan hennoivat ennen laittaa maalla pataan.Vanha sitkeä kana ei varmaan tuonut mitään elämyksiä hänelle joten äiti ei kanaruokaa laittanutkaan sitten ollenkaan.
Äitini oli armoitettu kokki ,mutta isälläni oli sitkeitä epäluuloja tiettyjä ruokia kohti.Yksi hänen sitkeitä hokemiaan oli että salaati ja sienet ne on lehmien ruokaa.Kunnes polvivaivat saivat isän elämänsä ensimmäiselle laihdutus kuurille ja me naisväki pääsimme laittamaan salaatikulhon pöytään.Isän ihmeeksi salaatti olikin erittäin hyvää ja hetken kuluttua meillä olikin pöydän salaattikulho isompi kuin perunakattila, kun salattia piti olla ja paljon isän lautasella ja me muutkin rakstettin jo salaatteja
.Sieltä ajoilta on rakkauteni erilaisiin salaateihin vaikka ikävä kyllä jostain syystä ei tuo minun painoni ole siitä pudonnut kun suuri rakkauteni ruoka maistuu salaatin lisäksi.
Sienien syömiselle isä oli vaikeampi opettaa kunnes eräs ystävällinen karjalaismummo hänelle opetti perussienisalaatin teon ja taas oli melkein sienisalaatti kulho isompi kuin perunakattila ja isä keksi vaikka millaisia sivujuonia salaatin syöntiin .Aluksi aloitettiin sienisalaatia leivälle ,perunoiden kanssa ja sellaisenaan hiukopalana.
Ruokamuisto sekin kun illalla viimeksi alhaalla käydessäni näen silmissäni isän jääkaapin ovella yllätettynä juuri seuraavaksi päiväksi tehty sienisalaattikulhollinen isoissa kourissaan "Älä kerro äidille ,mutta pakko ottaa jo nyt kun tämä on niin hyvää"Ja vilkaistessani huomaan kulhon olevan jo puolillaan!Isäkulta oli kuitenkin sellainen mies ,joka sai kaiken anteeksi aina äidiltä ja totta puhuen eihän hän mitään tuota suurempaa syntiä varmaan eläessään tehnytkään ja hän osoitti rakkautensa äitiin ja perheeseen niin monin tavoin ,että mielelläänhän äiti anteeksi antoi moiset pikkusynnit.
Jostain syystä en voi tehdä oikeastaan yhtään salattia, jossa ei olisi tilliä kuivattuna tai tuoreena. Ilman mustapippuria ilman voin olla ,mutta ei ilman tilliä ihan vain siksi ,että minusta se tuo mieleen kesän.
Keskellä syysmyrskyjä tai talven pakkasissa mikäpä on mukavampaa kun suussa kuitenkin jo maistuu kesä ja tuntee grillilihan tuoksun ja kesäsalaatia tillin kanssa.
Kuvitelmissani siinä
odottaa vain tuon poikani valmistaman tirisevän kuuman herkun lautaselle saapumista .
Silmät vain suljen ja näen edessäni kesäillan kun yhdessä rupattelemme pojan kanssa niitä näitä lihan paistuessa mehukkaaksi Yleensä puhumme paljon musiikista tai elokuvista aikaisemmin jopa kirjallisuudesta ,mutta se on valitettavasti jäänyt meillä molemmilla taka alalle.Ei vain tule luettua paljon mitään enää.Vieno tillin tuoksu tuntuu ja herahtaa kielelle ja usein syön jo yhden annoksen salaattiani nälän kurniessa vatsassani.
Grillimme on aito puugrilli ei kaasua (hyi!) ei sähköä eikä brikettejä vaan aitoa puuta edellisen asukkaan tekemään tiiligrilliin ,joka nyt jo hieman alkaa rakoilla.
Grilli katoksemme on aina täynnä kaikkea muuta kuin sinne kuuluvaa,mutta huolimatta siitä ylimääräisestä se on meille kesän ruokapyhättö ,jossa nähdään sinisiä unelmia ja katsellaan ymärillä olevia rauhoittavia peltoja ja nautiskellaan elämästä kuin kissat lämpimällä uuninpankolla.Tämä yhteinen rituaalimme on muisto ,jonka olen kätkenyt sisimpääni ja jota hellin sitten vanhana yksin sydämmessäni vanhainkodissa!
Poikani kuuluu samaan sarjaan äitini ja keskimmäisen siskoni kanssa eli armoitettu kokki!Hänen salaatissaan ei ole taatusti ole tilliä(mistähän syystä?)eikä edes salaatinkastikkeita eikä hän yleensäkkään minun salaattejani pahemmin syö heh ei se mitään jääpä minulle enemmän!
Upea kesän grillisalaatti ,jonka hän tekee on jäävuori salaatia iso kulho, isoja vesimelooni paloja ja saman kokoisia aitoa taatusti kypsiä ananaspaloja sisältävä kulho.Mehukas ananas ja vesimelooni ovat siinä salaatin kastikkeina kulho odottamaan jääkaappiin grilliruuan valmistumista ja sehän on todella hyvää,josta viimeisetkin rääppeet syön minä kuinkas muuten.
!
Pojat ovat aitoja lihansyöjiä joille makkara ei pahemmin maistu.
Vanhin poika Ruotsista varsinkin saa suorastaan kiitollisen katseen silmiinsä kun laitan hänen täällä ollessaan liharuokia. Vaimo näet on enemmän kasvis ruokien laittaja ,todella taitava siinä !Olen maistanut hänen herkkujaan!
Hyvähän se vain on kyllä se poikamiehenä olikin niin surkea kokki ja roskaruuan syöjä ,että ihan jo terveydellisen tasapainon saamiseksi saa meidän pizza ja kebab poika koko loppuikänsä syödä terveellisesti kauniin vaimonsa laittamia vihannesherkkuja päästäkseen elinikä indeksissä oikeille luvuille!!
Sekin onruoka muisto kun näen silmissäni pitkän poikajonon kulkevan kuin salaiseen rituaalikansaan kuuluvana poikien vierasmajasta tehtyyn kämppään tontimme laidalla Ruotsissa,mistä kuului sellainen maaimanlopun hevi ,joka repi vanhemman ja kristillisen kasvatuksen saaneen äidin sydäntä.
Mustat housut ja mustat silmilleviedyt hupparit ja käsissä kannetaan kuin uhrilahjaa valkoista laatikkoa itsekukin ,jossa lukee Viking Kebab ja ja viimeisena täysin valkoisissa kulkee kantaen raskaita kokis pulloja heiveröinen nuori mies ,joka naismaisella äänellä huutaa vähän ruotsinvoittoisasti laulavalla äänellä "Hei pojat odottakaa minua nää on raskaita"!S,illoin jo totesin ,että tuo poika ei kuulu joukkoon ja on varmasti homo ja niin sitten vuosien kuluttua paljastui ,että olin ollut oikeassa sitä pojille väitäessäni vaikka he eivät aitoina heteroina sitä uskoneetkaan silloinvaan nauroivat väitteilleni.
Missään ei kyllä tehty niin hyviä kebabbeja kuin tuon turkkilaisen Göta kanaalin rannalla olleen pizzerian uunissa paistui ei vieläkään ja Suomessa ei lähellekkään .
Samaisen pienen Lilla Edetin kylän keskustassa oli kiinalainen ravintola johon meillä ol tapana kokoontua melkeinpä säännöllisesti ruokaileman pari kertaa kuukaudessa ja aina kun saatiin koiranpennuista rahaa myös osa solahti kyseisen mukavan kiinalaispariskunnan kassakoneeseen.
Ruoka oli aina hyvää(enpä muista yhtään kertaa ,että kiinalainen ruoka olis ollut todella pahaa muissa ravintoloissa kyllä).
Erikoisherkkumme oli joko neljää erilaista ruokaa sisätävä annos tai sitten yleensä kahdenpäivän valmistelua vaativa ja jo etukäteen tilattavaa Pekingin ankka puolessa tunnissa valmistettuna!En tiedä mitenkä se oli mahdollista. Ehkäpä siellä tämä vanha äitimuori ,joka aina välillä vilahti keittiöstä oli meidän muiden teini ikäisten vanhempien tavoin oppinut taikomaan nälkäisiin suihin pikaruokatekniikalla valmistettuja perinteisiä herkkuja,mutta ankka oli erinomaista lisukkeineen joka kerta!!
Rakastan Kiinaa ja kaikkea siihen liittyvää aina musiikista elokuviin jadokumentti ja piirrettyihin filmeihin.Lisäksi ihailen näiden ihmisten mainonnan ja markkinoinnin ja oikeanlaisen yrittäjyyden tekniikkaa mikä meiltä suomalaisilta puuttuu täysin!!
Less is more sanotaan ,mutta se ei vain meinaa tarttua suomalaiseen kalloon vaikka he joka vuosi käyvät näkemässä sitä eräiltä toisilta kansoilta ikäänkuin oppitunteina Kanarialla ja muissa etelän maissa!
Milloin olette esimerkiksi oman ravintola käyntinne päätteeksi Suomessa saaneet pikkuisen lasillisen talo tarjoaa banaani likööriä tms joka varmasti on lasketu siihen hintaan,mutta joka Sinulle tarjotaan hyvän asiakas suhteen päätteeksi ikäänkuin kaupan päälle?!Niin ei milloinkaan,mutta miten mukavan maun tuo pieni ele jättääkään lomalaisen suuhun ja lapsille tottakai ilmaiseksi karkkia tai tikkari!"Tänne tulemme uudelleen "kuiskaat miehellesi hiljaa, niin siinähän se on se juju ,joka härkäpäisiltä suomalaisilta yrittäjiltä kerrasta toiseen jää huomaamatta!
Sen ovat kyllä osanneet aikoinaan taloissa kiertelevät kulkukauppiaat ja erilaisten tarvikkeitten tekijät, kun viehkosti hymyillen puuastioitten valmistaja antaa talon emännälle (sille joka ne ostot teki) vielä yhden ylimääräisen pikku puukauhan tai puolimetriä ylimääräistä kangasta kaupanpäälliseksi kun on nin hyvä asiakas tuo emäntä!
Nykyisin tunnetaan velvollisuudeksi ja oikeudeksi nyhtää asiakkaalta viimeisekin pennit nenästä tämän niistäessä siillä onhan meidän elettävä periaatteella ja sitten eletään niin kituuttaen ja ihmetellään kun ei ole asiakkaita!Samaan aikaan paikallisen kiinalaisen ravintolan ovi käy tiuhaan!
Eräs ruokamuisto siltä ajalta kun olimme Lohjalla ja paikkakunnalle tuli sen kaupungin ensimmäinen kiinalainen ravintola.Suurin odotuksin oltiin pynttäydytty tehtaan johtajan ja insinöörien porukalla korkkaamaan tätä ihmettä.Me vaimot oltiin tällingissä ja miehet sulavina herrasmiehinä kulkivat edellämme ja aukaisivat nyt sitten tämän upouuden hienon syömäpaikan oven.Ystävällinen kiinalainen nuorehko mies tuli toivottamaan meidät todella lämpimästi hymyillen vastaan ja tarjos meille pöytiin aluksi hyvää kiinalista teetä ruokaa odotellessa
.Porukkamme oli hiljaista ja katseli ympärilleen herrat alkoivat köhiä ja hihitellä ja naisten ilmeet sulivat jonkunlaiseksi vääristyneeksi kiinalaiseksi naamioksi.Paikka oli siisti ja seinillä oli muutama halpa mutta kaunis kiinalainen taulu ,mutta pöydillä oli vain täysinvalkoiset paperiliinat hyvin yksinkertaiset ei ollut hienoja lautasia ja laseja eikä mitään muutakaan ravintola kamaa. Sivussa tavallisen pallin päällä oli kasettimatkaradio johon pitäjä laittoi kuulumaan aitoa kiinalaista kaunista ja vienoa musiikkia.
kaeittiöstä saattoi nuuhkiessaan tuntea herkullisia tuoksuja.Olin täysin valmis herkkuaterialle!
"Ei perkele me tämmöiseen paikkaan jäädä syömään eihän täällä ruokalistalla ole kuin muutama ruoka" ärjäisi suivaantunut siippani ja nousi tuolista rymisten muiden suomalaisten herrojen kiroilun säestämänä. Naiset kikattivat hermostunesti ja kaakativat yhteen ääneen että" ihan kauhee paikka ei tosiaankaan jäädä tänne" ja ryntäsivät kuin pikajuoksijat ovelle miehet laumana perässä.
Yritin jotain sopertaa hämmentyneelle kiinalaiselle ,mutta sitten vain levittelin käsiäni ja nostelin olkapäitäni kansainvälisen elekielen mukaan ja sorri sorri äännellen luikahdin ulos vihaisten suomalaisten sonnilauman jatkeeksi.
Jaa minne sitten tämä suureen ääneen pauhaava joukko sitten päätyi paikkakunnan ainoaan jotkuinkin kelvolliseen ravintolaan syömään sitä iänikuista pippuripihviä valkosipuliperunoilla!No olihan puitteet hienommat ,mutta mieltäni jäi vaivaamaan jäinkö jostakin paitsi ja palasin viikolla ihan yksin takaisin kiinalaiseen.
Omistaja oli ystävällinen ja kertoi minulle että oli jäänyt työttömäksi insinöörinä ja oli päättänyt perustaa vanhempiensa tavoin ravintolan.Halusi aloittaa varovasti vaimonsa kanssa,
että jos menee pieleen niin ei tule niin suuret taloudelliset tappiot ja ruuissakin tehtiin niitä, jotka varmasi jo osattiin.Jos sitten menestyttäisiin näillä ruuilla lisättäisiin niiden määrää ja tulevalla tuotolla sitten laitettaisiin enemmän myös ravintolan sisustusta.
Siis ihan niinkuin yrittämisen vanhoista oppkirjoista ,joita suomaliset ei koskaan lue Täällä täräytetään ravintola pystyyn velkarahoilla ja todella kaikki jutut viimeisen päälle ja ruokalajeja on niin monia ja ruoka aineita kaapit täynnä mätänemässä ja konttaineriin pikkuhiljaa kannettavissa ja sitten jonkun ajan kulutua tämä suureellinen velkauyritys menee konkurssin omistajan ihmetellessä, että mites tässä näin kävi kun kaikki oli heti jo alusta ihan viimeisenpäälle ja silti ei kelpaa .
No ruoka oli sitä sun tätä ja kallista täytyyhän asiakkaan maksaa eihän se tänne ilmaiseksi tulla saa .
Entä sitten muistoni siitä kohtuuhintaisesta alkukeiton ja neljän eri ruokalajiin ruuasta jälkiruokineenJa kyllä se pippuripihvin ja valkosipuliperunat hakkasi herkullisuudellaan mennen tullen.Ja ystävällinen palvelu kruunasi kaiken vienon kiinalaismusiikin säestyksellä siitä matkaradiosta.
Palasin muutamia vuosia myöhemmin paikkakunnalta poismuuttomme jälkeen ja löysin upean kiinalairavintolan ja yhä ystävällisen ja minut jopa muistavan onnellisen pitäjän Ruokalista oli pidempi ja pöydilla upeat liinat ja kauniit kiinalaiset astiat. Musiiki oli ihanasti edelleen kiinalaista eikä päivän renkutuksia rikkomassa atmosfääriä ja palli matkaradioineen oli häipynyt!Onneksi on vielä sellaisiakin suomalaisia asiakkaita ,jotka arvostavat oikeaa ruokaa ja oikeanlaista järkevää yrittäjyyttä huokasin syötyäni rakastamaani kiinalaisenruuan taivaallisen herkullista ruoka annosta!
lauantai 24. lokakuuta 2009
Näytelmiä ja draamoja
http://www.youtube.com/watch?v=4_GXJ3zvr18&feature=related
Siitä on jo kauan kun sukelsin Shakespearen maailmaan teini ikäisenä.
Kirjastonhoitaja Arja oli minulle näyttänyt aivan uuden maailman ja vienyt minua yhä syvemmälle ja syvemmälle tuohon taikamaahan ,kun muut opiskelivat uskonnontunnilla ja minut oli kuin rangaistukseksi laitettu koulun kartta ja välinekomeroon kait häpeämään sitä ,että olin erilainen.
Sinne tuli myös syömään eväitään koulun kirjastonhoitaja ,kaunis vaalea nainen ,jolla niin lämpimät viisaat silmät.Hän katseli kun luin ja tein siellä koululäksyjä tai katselin vanhoja karttoja ja erilaisia jo pois opetusvälineistä otettuja pahvisia opetustauluja,joita paljon käytettiin esimerkiksi luonnontiedon tunnilla ja maantiedon tunnilla .
Se oli aika ennen kuvia näyttävien koneiden,jotka usein jäivät jumiin ja opettaja huusi tuskastuneena " Teuvo valot taas päälle!" ja sitten saatiin odotella kun tuo loksateleva laatikko pulpetin pöydällä aina vain uudestaan näytti sen saman kuvan Geirangerin vuonosta ja sitten kun se taas toimi opettajan ja jonkun avuliaan aatun avustuksen jälkeen kuului taas " Ja Teuvo nyt valot pois!" ja tässä tekniikan riemuvoitollisessa kulkueessa saimme olla mukana .Se oli kuin tunti sataman laivaliikenteessä nytkähdys eteenpäin ja pysähdys ,nytkähdys eteenpäin ja pysähdys!
Ei ihme että monet eivät pitäneet siitä kun toiset näille vastentahtoisille uhreille esittivät sitten vähän isompina 300 kuvan varastoaan Seiväsmatkoiltaan!Niin sieltä se kouluaikojen pakkosyötöstä on lähtöisin tuo silmissä paistava kauhu siinä tilanteessa kun emäntä ottaa esille illan päänumeron!!
Kaikki se muu saunominen, jutustelu ja syöminen on vain ollut sitä viimeistä hyvää ateriaa kuolemaantuomitulle ja kohta vastaanpyristelemättä antaudumme ihan vain kouluaikojen kiltteydellä tälle sähkötuolille.Mietimme kuumeisesti jotain ihmeellistä pelastusrengasta katsellessamme emännän iloisia ja niin vilpittömiä silmiä ja jo innostuksesta punehtuvia poskia ja isännän hääräilyä kuvapakkoja lajitellessa!Antaudumme ja olemme varmoja siitä ,että olemme varmasti tehneet elämässämme jossain mielenhäirössä jotain aivan kauheata kun nyt meitä korkeammat voimat näin rankaisee ,niin ja olihan se lohipiirakka taivaallista ,kyllä tämä kestetään ollanhan sitä oltu reippaita poikia hammaslääkärin tuolissakin!!
Tämä nyt vain semmoisena sivukaneettina varsinaiseen pääjuoneen ja kun tuli muistoja mieleen noista 70,80, luvun sessioista.Toista se on nyt kun poika lähettää viisisataa kuvaa häämatkaltaan mailitse,joka päivä!
Tässä tämä meidän huone ,sohva ,keittiö ,eteinen ja vessa ja vessanp... siinä ekat otokset ja sitten päästään jo hotellin portaista näkyvään maisemaan ja aulaan jne. Ja iltakuva sen kauniin auringonlaskun kohta se viimeinen kuva ,jossa kuva on jo pikimusta ! Niin tässä tämä kuva kun aurinko oli jo täysin laskenut. Ja minä kun luulin että joko nyt iski sokeus näin nuorella iällä vai menikö kone nyt jumppikseen!!
Ei hätää seuraavat viisisataa kuvaa seuraavana päivänä illan päätteeksi osoittavat ,että vielä ollaan elossa ja kun aukaiset Näytä ja katsot kuvan ja sammutat ja aukaiset uuden kuvan tämä nykivä vauhti saa sinulle kummia fiboja ,että tällaista olet kokenut ennenkin Näytä ,katso, poista ,näytä ,katso, poista... Siis onko todella tapahtunut edistystä maailmassamme?! Ei nyt ollaan siirrytty Borneon viidakkoon ,jossa ihmissyöjät tarjoavat toisilleen meitä elävänä pala palalta! "otatko sinä tuon pikkusormen ja sinä tuon paksun reispalan?" kidutus on sittenkin siirtynyt ohi Quantanamon tason!
Ja varjele jos tulee puhe niistä 7x500 kuvista sitten täällä kotomaassa ja olet unohtanut sen kuvan ,jossa hääpari keikistelee jollain niistä kymmenistä kalliokuvista, kun he tiukkaan sävyyn jonain odottamattoman hetkenä kysyvät" Niin äiti katsoitko ne kuvat eikö ollut se kuva hieno missä seistiin siinä?" Ja siinä vaiheessa sinulta pimenee koko maailma! Jumalani minä en muista! Ja nuo pikkuhiljaa syytävät silmät tuijottavat vaativasti" Siis katsoitko sinä ollenkaan meidän hääkuvia?" sähkötuoli odottaa eikä armoa anneta " Me katsotaan ne sitten yhdessä nyt kun kellokaan ei ole vasta kuin 1 yöllä eihän meitä väsytä yhtään ootas kun etsin sen albumin." Pikku hetki On silloin ikuisuus!! Eikä edistystä sen laatikon loksunnan jälkeen ole sittenkään tapahtunut!!
Tällaista tämä on piti puhua Shakespearen hienoista draamoista ja jotenkin se lipsahti tähän arkidraamaan eli elävään elämään!!
http://www.youtube.com/watch?v=4_GXJ3zvr18&feature=related
Siitä on jo kauan kun sukelsin Shakespearen maailmaan teini ikäisenä.
Kirjastonhoitaja Arja oli minulle näyttänyt aivan uuden maailman ja vienyt minua yhä syvemmälle ja syvemmälle tuohon taikamaahan ,kun muut opiskelivat uskonnontunnilla ja minut oli kuin rangaistukseksi laitettu koulun kartta ja välinekomeroon kait häpeämään sitä ,että olin erilainen.
Sinne tuli myös syömään eväitään koulun kirjastonhoitaja ,kaunis vaalea nainen ,jolla niin lämpimät viisaat silmät.Hän katseli kun luin ja tein siellä koululäksyjä tai katselin vanhoja karttoja ja erilaisia jo pois opetusvälineistä otettuja pahvisia opetustauluja,joita paljon käytettiin esimerkiksi luonnontiedon tunnilla ja maantiedon tunnilla .
Se oli aika ennen kuvia näyttävien koneiden,jotka usein jäivät jumiin ja opettaja huusi tuskastuneena " Teuvo valot taas päälle!" ja sitten saatiin odotella kun tuo loksateleva laatikko pulpetin pöydällä aina vain uudestaan näytti sen saman kuvan Geirangerin vuonosta ja sitten kun se taas toimi opettajan ja jonkun avuliaan aatun avustuksen jälkeen kuului taas " Ja Teuvo nyt valot pois!" ja tässä tekniikan riemuvoitollisessa kulkueessa saimme olla mukana .Se oli kuin tunti sataman laivaliikenteessä nytkähdys eteenpäin ja pysähdys ,nytkähdys eteenpäin ja pysähdys!
Ei ihme että monet eivät pitäneet siitä kun toiset näille vastentahtoisille uhreille esittivät sitten vähän isompina 300 kuvan varastoaan Seiväsmatkoiltaan!Niin sieltä se kouluaikojen pakkosyötöstä on lähtöisin tuo silmissä paistava kauhu siinä tilanteessa kun emäntä ottaa esille illan päänumeron!!
Kaikki se muu saunominen, jutustelu ja syöminen on vain ollut sitä viimeistä hyvää ateriaa kuolemaantuomitulle ja kohta vastaanpyristelemättä antaudumme ihan vain kouluaikojen kiltteydellä tälle sähkötuolille.Mietimme kuumeisesti jotain ihmeellistä pelastusrengasta katsellessamme emännän iloisia ja niin vilpittömiä silmiä ja jo innostuksesta punehtuvia poskia ja isännän hääräilyä kuvapakkoja lajitellessa!Antaudumme ja olemme varmoja siitä ,että olemme varmasti tehneet elämässämme jossain mielenhäirössä jotain aivan kauheata kun nyt meitä korkeammat voimat näin rankaisee ,niin ja olihan se lohipiirakka taivaallista ,kyllä tämä kestetään ollanhan sitä oltu reippaita poikia hammaslääkärin tuolissakin!!
Tämä nyt vain semmoisena sivukaneettina varsinaiseen pääjuoneen ja kun tuli muistoja mieleen noista 70,80, luvun sessioista.Toista se on nyt kun poika lähettää viisisataa kuvaa häämatkaltaan mailitse,joka päivä!
Tässä tämä meidän huone ,sohva ,keittiö ,eteinen ja vessa ja vessanp... siinä ekat otokset ja sitten päästään jo hotellin portaista näkyvään maisemaan ja aulaan jne. Ja iltakuva sen kauniin auringonlaskun kohta se viimeinen kuva ,jossa kuva on jo pikimusta ! Niin tässä tämä kuva kun aurinko oli jo täysin laskenut. Ja minä kun luulin että joko nyt iski sokeus näin nuorella iällä vai menikö kone nyt jumppikseen!!
Ei hätää seuraavat viisisataa kuvaa seuraavana päivänä illan päätteeksi osoittavat ,että vielä ollaan elossa ja kun aukaiset Näytä ja katsot kuvan ja sammutat ja aukaiset uuden kuvan tämä nykivä vauhti saa sinulle kummia fiboja ,että tällaista olet kokenut ennenkin Näytä ,katso, poista ,näytä ,katso, poista... Siis onko todella tapahtunut edistystä maailmassamme?! Ei nyt ollaan siirrytty Borneon viidakkoon ,jossa ihmissyöjät tarjoavat toisilleen meitä elävänä pala palalta! "otatko sinä tuon pikkusormen ja sinä tuon paksun reispalan?" kidutus on sittenkin siirtynyt ohi Quantanamon tason!
Ja varjele jos tulee puhe niistä 7x500 kuvista sitten täällä kotomaassa ja olet unohtanut sen kuvan ,jossa hääpari keikistelee jollain niistä kymmenistä kalliokuvista, kun he tiukkaan sävyyn jonain odottamattoman hetkenä kysyvät" Niin äiti katsoitko ne kuvat eikö ollut se kuva hieno missä seistiin siinä?" Ja siinä vaiheessa sinulta pimenee koko maailma! Jumalani minä en muista! Ja nuo pikkuhiljaa syytävät silmät tuijottavat vaativasti" Siis katsoitko sinä ollenkaan meidän hääkuvia?" sähkötuoli odottaa eikä armoa anneta " Me katsotaan ne sitten yhdessä nyt kun kellokaan ei ole vasta kuin 1 yöllä eihän meitä väsytä yhtään ootas kun etsin sen albumin." Pikku hetki On silloin ikuisuus!! Eikä edistystä sen laatikon loksunnan jälkeen ole sittenkään tapahtunut!!
Tällaista tämä on piti puhua Shakespearen hienoista draamoista ja jotenkin se lipsahti tähän arkidraamaan eli elävään elämään!!
perjantai 2. lokakuuta 2009
Kuuleppas poika
oi isä eräänä saunailtana juodessaan kesältana kaljaa muhevien löylyjen jälkeen" Sinusta alkaa ihan selvästi jo kasvaa mies!" "Älä viitsi isä", poika sanoi isäänsä kevyesti töytäisten."Ei ei ihan totta ja sinun pitää alkaa ajatella mitä teet tulevaisuudessa ja minä nään sinut jo eräässä tehtävässä" isä sanoi vilkuillen poikaansa alta kulmien."Jaa missä?"" Äläpäs nyt hättäile sinun pitää alkaa valmistella jo tässä vaiheessa "Jaa miten?"" No sinähän täytät kohta 15 vuotta ja nyt sinun pitää muistaa ,että ja nyt kuuntele tarkkaan et koskaan saa ajaa yhtään ylinopeutta ei edes piirun vertaa ja muista ettet ota ketään kyytiin . Ja kun ajat autoa elä aja yhtään kilometriä nopeampaa kuin on sallittu!Älä ikinä aiheuta edes pienintäkään vaikeutta koulussa ja muista palauttaa laina kirjat aina ajoissa koulussa ja aina olla mallioppilas joka tilanteessa.Ja kun sinulla on tyttöystävä soita puhelimella älä lähetä tekstiviestejä siitä kertyy vain harmia.Ole aina uskollinen vaimollesi äläkä ihastu muihin naisiin äläkä missään nimessä eroa vaikka se tuntuisi paremmalta ratkaisulta molempien mielestä.Kun täytät veroilmoitusta älä unohda yhtään kuittia äläkä laita yhtään ylimääräistä kurssikirjaa tai liioittele ajokilometrejä ja jos rakennat taloa" Isä lopeta jo nyt minä menen takaisin saunaan" .Isä huikkasi saunan ovesta "Niin ja elä koskaan liity mihinkään yhdistyksiin ja varo veljeilemästä hyvin rehellisiltäkin näyttävien ,mutta niin sutkien liikemiesten kanssa!" "Joo joo lopeta jo!" " Ja vielä tämä juo vain käymättömiä marjamehuja ja rakenna talosi kivestä ja ihan varmasti muista älä koskaan kerro kenellekkään että tykkäät uuniperunasta!!" Isä huokasi hengessään mitenkähän se tuo meidän Matti tuolla maailmalla pärjää kun siellä kaikki muut ovat niin pirun täydellisiä varsinkin kansa kaikki näkevä ja sen omaksi hyödykseen tulkitseva media ja minä tuosta pojasta ajattelin pääministeriä!!
maanantai 14. syyskuuta 2009
Palveluhengellä voitat pelin!!
Tilasin äsken tuossa lämmitysöljyä ,kun poika aamulla tuli eteeni tukka vaahdossa Äiti meillä on pieni ongelma ei tuu kuin kylmää vettä joo on siis aika tilata öljyä!
Ajattelin soittaa läpi nuo eriväriset öljymerkit ja katsastaa mitä kukin tarjoaa ja millä hinnalla ja itsekkin tuolla mainos ja markkinointi puolella huseeranneena ennekaikkea miten se tarjotaan!
Minä olen sellainen tyttö joka vaadin asiallista ja ystävällistä palvelua ja vielä uskallan kyllä marssia pois kaupasta ,jos en sitä saa.
Toisaalta jos osaa vetää oikeista naruista minä vaikka syön myyjän kädestä enkä katso hintaa niin paljon ,vain laatua tietysti aina sopivasti.
Siksipä testi saattoi alkaa!Huomio kaikki alla mainitut ovat tuoneet meille öljyä ennekin!Ja koska oli talvi tulossa ajattelin kysyä talvilaatua omakotitaloon näin niinkuin kaupunkilaisena yrittäen käyttää maalaisjärkeä(se sitten joutuikin tämä blondin maalaisjärki jorpakkoon sain huomata,mutta mistä sitä kaikkea naisihminen vois tietää!Kyllä ois taas tarvittu Jaakkoa laatikosta!!)
Ensimmäisenä soitin Teboilin asiakaspalveluun ,jossa kyllä vastattiin pian siis eka hyvä pointsi!
ystävällisen oloinen ,mutta ei mitään muuta .Two points!
Öljy luvattiin viikon sisällä!huh meille tulisi kylmä viikko alakerrassa ,mutta ylhäällä lämmintä kyllä riitää siitä pitää huolen sekä sijainti, että päällä olevat koneet(vaikka niitä kyllä yritetään muistaa sammuttaakkin)
Sanoin harkitsevani asiaa ja ajattelin etä aha tämä oli tällainen palvelu.Osattiin perusasiat!
Seuraavana oli vuorossa Shell
Eka pointsi tuli jälleen nopeasta palvelusta.Palvelu meinas jäädä pikkuisen miinukselle jaa ilmeisesti heillä on asiakkaita tarpeeksi ilman minuakin,joten ystävälliset loppusanani ja sitten pisteet eli vähän vaille two points!
Viimeisenä oli Neste Oil
Jälleen nopeasta vastaamisesta eka pinna ja sitten alkoi naiselle ropiseen pisteitä.Ystävällinen
minusta kiinnostunut palvelu.
Lämpenin heti alkumetreillä ja kun hänelle esitin, että ottaisin nyt talven tullessa sitä talvilaatua niinhän sanoi, että kyllä minä pärjäisin sillä halvemmalla kesälaadullakin!Ja samaan hengenvetoon hän selitti ,että en tarvitse sitä talvilaatua ,kun minulla on tuo säilytys maan alla, kun katson täältä tiedoista
Sen lisäksi kattava selitys miksi eli ,koska putket menee maan alla se ei koskaan jämähdä siellä kuten maanviljelijöiden maanpäällisissä tynnyreissä, joihin siksi pitää laittaa sitä talvilaatua
Ja että minun pitäisikin pysyä tuossa kesälaadussa muuten jos välillä vaihdan kesälaatuun se talvi jämähtää sinne pohjalle ja aiheuttaa
ongelmia(ahaa siis siitä johtuivat ne ongelmat silloin kerran aikaisemmin!!)
Kiittelin kovasti näin ystävällisestä ja informatiivisesta avusta ja olin jo lopettelemassa ,kun hän kysyi että mitenkäs lasku laitetaanko erissä vai yhdellä kertaa!
Tässä vaiheessa kuuntelin jo lasittunein silmin tätä mestari
myyjää ,joka varmasti pääsee myyjien taivaaseen !Tuota minkäslaiset erä mahdollisuudet ??Viiteen erään asti!Nieleskelin tyhjää kyllä näin lama aikana tuo kuullosti kuin enkelikuorolta korvissani!
Eikä siinä kaikki kuten Tv shopissa sanotaan!
Tämä myyjä osasi ammanttinsa!!Hän sanoi, että ilmeisesti kun katson näistä papereista sinne teidän tankkiin mahtuu enemmänkin.Laitetaanko enemmän ei tietenkään tarvitse täyteen laittaa jos on kolmen tuhannen tankki silloin tulee vähän liian iso lasku,mutta kun sinne mahtuu niin vois kattoa laittaa enemmän.
Ajatus palasi viime ja edelliseen talveen kun oli pitänyt värjötellä pakkassäässä kun oli tullut laitettua vain se tuhat litraa kuten aina ja meinattiin koiranpentujen kanssa palentua (hätä keinot keksii pennut tuotiin yläkertaan emonsa kanssa täällähän oli kuitenkin silloinkin lämmin ja vielä ekstrana sähkölämmitin päälle)
Tällainen elämän helppous sai haaveet lentämään ja niinpä olin koukussa.nyt siis köröteltäisiin yhdellä tankkauksella koko talvi ja mahdollisuus kolmeen pienempään erään ja toimitus parin päivän sisällä hyvässä lykyssä jo tänään,kun öljy tulee KokkolastaEi se haitannut vaikka kokonaishinta hiukan kohosi kun ajatteli että ei tarvitsisi kokea sitä yhtä lajia Danten helvettiä
uudestaan.
Ei minun tarvinnut edes laskea pisteitä yhteen pelin kirkas voittaja oli löytynyt!!
Ajattelin soittaa läpi nuo eriväriset öljymerkit ja katsastaa mitä kukin tarjoaa ja millä hinnalla ja itsekkin tuolla mainos ja markkinointi puolella huseeranneena ennekaikkea miten se tarjotaan!
Minä olen sellainen tyttö joka vaadin asiallista ja ystävällistä palvelua ja vielä uskallan kyllä marssia pois kaupasta ,jos en sitä saa.
Toisaalta jos osaa vetää oikeista naruista minä vaikka syön myyjän kädestä enkä katso hintaa niin paljon ,vain laatua tietysti aina sopivasti.
Siksipä testi saattoi alkaa!Huomio kaikki alla mainitut ovat tuoneet meille öljyä ennekin!Ja koska oli talvi tulossa ajattelin kysyä talvilaatua omakotitaloon näin niinkuin kaupunkilaisena yrittäen käyttää maalaisjärkeä(se sitten joutuikin tämä blondin maalaisjärki jorpakkoon sain huomata,mutta mistä sitä kaikkea naisihminen vois tietää!Kyllä ois taas tarvittu Jaakkoa laatikosta!!)
Ensimmäisenä soitin Teboilin asiakaspalveluun ,jossa kyllä vastattiin pian siis eka hyvä pointsi!
ystävällisen oloinen ,mutta ei mitään muuta .Two points!
Öljy luvattiin viikon sisällä!huh meille tulisi kylmä viikko alakerrassa ,mutta ylhäällä lämmintä kyllä riitää siitä pitää huolen sekä sijainti, että päällä olevat koneet(vaikka niitä kyllä yritetään muistaa sammuttaakkin)
Sanoin harkitsevani asiaa ja ajattelin etä aha tämä oli tällainen palvelu.Osattiin perusasiat!
Seuraavana oli vuorossa Shell
Eka pointsi tuli jälleen nopeasta palvelusta.Palvelu meinas jäädä pikkuisen miinukselle jaa ilmeisesti heillä on asiakkaita tarpeeksi ilman minuakin,joten ystävälliset loppusanani ja sitten pisteet eli vähän vaille two points!
Viimeisenä oli Neste Oil
Jälleen nopeasta vastaamisesta eka pinna ja sitten alkoi naiselle ropiseen pisteitä.Ystävällinen
minusta kiinnostunut palvelu.
Lämpenin heti alkumetreillä ja kun hänelle esitin, että ottaisin nyt talven tullessa sitä talvilaatua niinhän sanoi, että kyllä minä pärjäisin sillä halvemmalla kesälaadullakin!Ja samaan hengenvetoon hän selitti ,että en tarvitse sitä talvilaatua ,kun minulla on tuo säilytys maan alla, kun katson täältä tiedoista
Sen lisäksi kattava selitys miksi eli ,koska putket menee maan alla se ei koskaan jämähdä siellä kuten maanviljelijöiden maanpäällisissä tynnyreissä, joihin siksi pitää laittaa sitä talvilaatua
Ja että minun pitäisikin pysyä tuossa kesälaadussa muuten jos välillä vaihdan kesälaatuun se talvi jämähtää sinne pohjalle ja aiheuttaa
ongelmia(ahaa siis siitä johtuivat ne ongelmat silloin kerran aikaisemmin!!)
Kiittelin kovasti näin ystävällisestä ja informatiivisesta avusta ja olin jo lopettelemassa ,kun hän kysyi että mitenkäs lasku laitetaanko erissä vai yhdellä kertaa!
Tässä vaiheessa kuuntelin jo lasittunein silmin tätä mestari
myyjää ,joka varmasti pääsee myyjien taivaaseen !Tuota minkäslaiset erä mahdollisuudet ??Viiteen erään asti!Nieleskelin tyhjää kyllä näin lama aikana tuo kuullosti kuin enkelikuorolta korvissani!
Eikä siinä kaikki kuten Tv shopissa sanotaan!
Tämä myyjä osasi ammanttinsa!!Hän sanoi, että ilmeisesti kun katson näistä papereista sinne teidän tankkiin mahtuu enemmänkin.Laitetaanko enemmän ei tietenkään tarvitse täyteen laittaa jos on kolmen tuhannen tankki silloin tulee vähän liian iso lasku,mutta kun sinne mahtuu niin vois kattoa laittaa enemmän.
Ajatus palasi viime ja edelliseen talveen kun oli pitänyt värjötellä pakkassäässä kun oli tullut laitettua vain se tuhat litraa kuten aina ja meinattiin koiranpentujen kanssa palentua (hätä keinot keksii pennut tuotiin yläkertaan emonsa kanssa täällähän oli kuitenkin silloinkin lämmin ja vielä ekstrana sähkölämmitin päälle)
Tällainen elämän helppous sai haaveet lentämään ja niinpä olin koukussa.nyt siis köröteltäisiin yhdellä tankkauksella koko talvi ja mahdollisuus kolmeen pienempään erään ja toimitus parin päivän sisällä hyvässä lykyssä jo tänään,kun öljy tulee KokkolastaEi se haitannut vaikka kokonaishinta hiukan kohosi kun ajatteli että ei tarvitsisi kokea sitä yhtä lajia Danten helvettiä
uudestaan.
Ei minun tarvinnut edes laskea pisteitä yhteen pelin kirkas voittaja oli löytynyt!!
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Ihmemiehiä molemmat!
Molemmista näistä on tehty action nukke ja molemmilla oli suuret unelmat,jotka he toteuttivat myös!!
Herrane aika kumman tahansa tehtävä saa meidät tavalliset ihmiset paskantamaan housuun ja lirit
valumaan pöksyyn.
Kummankaaan tehtävää ei suurin osa meistä normaali ihmisistä ottaisi vastaan ,vaikka taaloja ladottaisiin pöytään kuukausitolkulla!Sen verran vaarallisia ovat nuo elämäntehtävät olleet monille muille ,että minä ainakin sanoisin kuin Aisopoksen kettu jäljet peloittavat jäljet peloittavat ja unohtaisin sellaiset unelmat huolimatta sen tehtävän mahdollisista seurauksista ,jos siitä hengissä selviäsi.
Kunniaa ,rikkautta,kutsuja maailman muiden kuuluisuuksien joukossa jaa kaiken kaikkiaan kaikkea sitä mille ihminen on yleensä niin perso nykyaikana ja ,jota se tavoittelee,mutta ei tällä hinnalla edes kaikenmaailman tyhjäpäiset Big brotherit uskaltaisi lähteä leikkiin mukaan vaikka tarjolla olisikin kaikkea sitä samaa kuin veljestalossa ,mutta potenssiin 100.
Tämä ensimmäinen suosikkiherra oli jo ennen minun häneen tutustumista saanut uskomattoman suosion valkokankaalla!hän oli naispuolinen Marilyn Monroe,jonka kuvia oli jokaisen itseänsä miehenä pitävän kalenterissa ja pukuhuonekaapin seinässä tai vaatekaapin ovessa sisäpuolella tai rohkeimmilla reilusti seinälläJokaisen miehen märkä unelma siitä millaisia he itse halusivat olla!Hänen tunnettuja lausahduksiaan elokuvissaan alettiin viljellä kuin 60 luvulla hasssista ,joka paikassa.
Melkeinpä jokaisella miehellä oli joku vimpain ,jolla omia laihoja tai lihavia tai normaaleja olemuksia yritetiin saada muistuttamaan hänen palkittua muskelikasta varttaan.
Hänen tulonsa myötä alkoivat gymmien omistajien suut mennä onnelliseen nauruun ja pian perästä pienten poikien isät ostivat omille lapsilleen hänestä tehtyjä nukkeja ,joten lelukauppiallakin alkoi kulta aika eikä näiden action nukkien aika taida enää kokonaan hiipua koskaan.Nyt jo 60 kymppiset miehet puhuvat sellaisella hartaudella tämän muskelikasan menneistä voitoista niin ihmisten ihailtavana lihastensa tähden kuin elokuvissa lihastensa tähden tuolta -68 vuodesta kun hän ensikerran ponnahti maailam tietoisuuteen ja kaikkien lehtien sivuille.
Minä en ole koskaan pitänyt miesten komeuspullistelu kisoja missään arvossa, en silloin enkä nytkään eikä myöskään sen tyyppiset action elokuvat olleet suursuosikkejani,joten minulla oli tästä miehestä hyvin nuiva käsitys.
Periaatteessa ajattelin että lihakset isot ,mutta pää pieni sisällöltään monen muun jo tunnetun pullistelijan tavoin, enkä edes vilkassut mitään hänestä tuotettua.
Eräänä päivänä kaikki muuttui olin nimittäin videovuokraamossa hakemassa pojille jotain heille mieleistä ja otin käteeni muistaakseni se oli Kindergartten leffa tai jotain sinnepäin ja ajattelin katsoa sen poikien mieliksi heidän kanssaa ja näytää,että kattokaa ,miten tuo teidän suosikkisetä mokaa ittensä tällaisessa leffassa.
Ja minähän sulin täysin tämän itse ironisesti näyttelevän herran edessä!Hänellä olikin ihan selvästi aivot ja näyttelijän lahjoja!!Pian sen jälkeen hän näytteli herkullisesti yhdessä yhden suosikki miesnäyttelijäni , ihanan herkkupätkän, Danny de Viton kanssa kaksosia ja käsitykseni hänestä ja hänen todellisista näyttelijän lahjoista vain parani.Elokuva toisensa jälkeen lisäsäsi tuota tunnetta.
mutta hei minähän puhuin ihmemiehistä ja rohkeudesta tämäkö sitä nyt oli .Taitaa tämä mies kuulua siihen sarjaan ,joka itse tekee kaikki stunttinssakkin ,mutta ei se silti hänestä rohkeata sillai tee huimapään kylläkin.
Tarkoitan sitä ,että hän alkoi pyrkiä politiikkaan ja siellä ilmeisesti maailman vaarallisempaan ammattiin ,jos ajatellaan mahdollisuuta tulla milloin vain ammutuksi tai muulla tavoin tapetuksi eli maailmanvalta Amerikan presidentiksi.Se on paikka josta usein lähdetään jalat edellä.Tällähetkellä hän huseeraa hyvällä menestyksellä Californian kuvernöörinä,mutta uskon ,että hänen päämäärärnsä on asetettu valkoisen talon punttisalin avainten omistajaksi.Huikea hyppäys se olisi Mr.Universe unelmista Mr.Universe todellisuuteen!
No siellä paikalla on jo mies ,joka on osoittanut ,että mikään ei ole enää nykyään mahdotonta ja häntä arvostan myös paljon eli oikeastaan hänet voisi liittää tuohon ihmemiesten sarjaan kolmanneksi!!
Se mitä sitten otsikkoni toinen mies teki on kyllä sitten vielä huikeampaa ,kun sitä oikein pysähtyy ajatelemaan.
.
Ei miljoonien tuntienkaan aivopesu saisi minua uskomaan ,että siltä ressulta voisi palata elävänä!
Viimeistään siinä vaiheessa kun olisin kävellyt sisään tuohon pieneen tilaan ja sidottu lujasti kiinni olisin alkanut tempoa nauhoja ja sanonut noup enpä lähdekkään valitkaa ,joku muu!
Todellisuudessa ei olisi tarvinnut ,mennä kuin ajatustasolle siitä mitä tällaisella matkalla voisi sattua ja on sattunut(tosin sitähän he eivät vielä silloin tienneet,mutta kyllä normaalilla mielikuvituksella varustettu olisi jo silloin voinut laskea miten voi käydä ,jos hullusti käy!)
Nythän on matka tyssänyt muutaman kerran ihan tuolla silmille näkyvässä vaiheessa kauheaan tragediaan ja jotkut olivat jäädä tuonne ikuiseksi ihmettelemisen aiheeksi kaukoputkien ääreen kokoontuville innokkaille harrastajille.
Jonkun huolimattoman entrepenöörin yksi mutteri vähän vinksallaan ja perheet olisivat saaneet jäädä ikänsä tujottamaan haikeasti kuuta ja avaruutta tähtikirkkaana yönä.
Tai jos siellä nukkuessa avaisikin vähän unissa kävellessä tai leijuessa vääriä luukkuja tai puhumattakaan siitä, jos iskisi korkean paikan kammo kaiken treenamisen jälkeenkin niin ei olisi takaisin tulenmista koko porukalla.Kuinka ihminen voi luottaa toisiin ihmisiin tuollaisissa ääriolosuhteissa.
Kuinka tämä mies uskalsi mennä sitten perille päästyä vielä edes jotenkin turvallisesta matkakärrystään ajelemaan pienellä ranta autolla!!
Siellä jos missä taisi maata katsottua tulla äitiä ikävä.
Tämä mies ja hänen kaverinsakkin ovat kaikki ihmemiehiä silltä ajalta ,kun laitteet eivät olleet edes niinkään hyviä kuin nyt.
Kyllä jokakerta vieläkin kun charterlento kuusta laskeutuu minussa asuu hämmentynyt ihmetys,että kuinka ne uskaltaa!
Todennäköisyyslaskenta säilyä elävänä on minusta kyllä täällä maassa olevalla ihmemiehellä vaikkei hänenkään odsit ole korkealla!!
Herrane aika kumman tahansa tehtävä saa meidät tavalliset ihmiset paskantamaan housuun ja lirit
valumaan pöksyyn.
Kummankaaan tehtävää ei suurin osa meistä normaali ihmisistä ottaisi vastaan ,vaikka taaloja ladottaisiin pöytään kuukausitolkulla!Sen verran vaarallisia ovat nuo elämäntehtävät olleet monille muille ,että minä ainakin sanoisin kuin Aisopoksen kettu jäljet peloittavat jäljet peloittavat ja unohtaisin sellaiset unelmat huolimatta sen tehtävän mahdollisista seurauksista ,jos siitä hengissä selviäsi.
Kunniaa ,rikkautta,kutsuja maailman muiden kuuluisuuksien joukossa jaa kaiken kaikkiaan kaikkea sitä mille ihminen on yleensä niin perso nykyaikana ja ,jota se tavoittelee,mutta ei tällä hinnalla edes kaikenmaailman tyhjäpäiset Big brotherit uskaltaisi lähteä leikkiin mukaan vaikka tarjolla olisikin kaikkea sitä samaa kuin veljestalossa ,mutta potenssiin 100.
Tämä ensimmäinen suosikkiherra oli jo ennen minun häneen tutustumista saanut uskomattoman suosion valkokankaalla!hän oli naispuolinen Marilyn Monroe,jonka kuvia oli jokaisen itseänsä miehenä pitävän kalenterissa ja pukuhuonekaapin seinässä tai vaatekaapin ovessa sisäpuolella tai rohkeimmilla reilusti seinälläJokaisen miehen märkä unelma siitä millaisia he itse halusivat olla!Hänen tunnettuja lausahduksiaan elokuvissaan alettiin viljellä kuin 60 luvulla hasssista ,joka paikassa.
Melkeinpä jokaisella miehellä oli joku vimpain ,jolla omia laihoja tai lihavia tai normaaleja olemuksia yritetiin saada muistuttamaan hänen palkittua muskelikasta varttaan.
Hänen tulonsa myötä alkoivat gymmien omistajien suut mennä onnelliseen nauruun ja pian perästä pienten poikien isät ostivat omille lapsilleen hänestä tehtyjä nukkeja ,joten lelukauppiallakin alkoi kulta aika eikä näiden action nukkien aika taida enää kokonaan hiipua koskaan.Nyt jo 60 kymppiset miehet puhuvat sellaisella hartaudella tämän muskelikasan menneistä voitoista niin ihmisten ihailtavana lihastensa tähden kuin elokuvissa lihastensa tähden tuolta -68 vuodesta kun hän ensikerran ponnahti maailam tietoisuuteen ja kaikkien lehtien sivuille.
Minä en ole koskaan pitänyt miesten komeuspullistelu kisoja missään arvossa, en silloin enkä nytkään eikä myöskään sen tyyppiset action elokuvat olleet suursuosikkejani,joten minulla oli tästä miehestä hyvin nuiva käsitys.
Periaatteessa ajattelin että lihakset isot ,mutta pää pieni sisällöltään monen muun jo tunnetun pullistelijan tavoin, enkä edes vilkassut mitään hänestä tuotettua.
Eräänä päivänä kaikki muuttui olin nimittäin videovuokraamossa hakemassa pojille jotain heille mieleistä ja otin käteeni muistaakseni se oli Kindergartten leffa tai jotain sinnepäin ja ajattelin katsoa sen poikien mieliksi heidän kanssaa ja näytää,että kattokaa ,miten tuo teidän suosikkisetä mokaa ittensä tällaisessa leffassa.
Ja minähän sulin täysin tämän itse ironisesti näyttelevän herran edessä!Hänellä olikin ihan selvästi aivot ja näyttelijän lahjoja!!Pian sen jälkeen hän näytteli herkullisesti yhdessä yhden suosikki miesnäyttelijäni , ihanan herkkupätkän, Danny de Viton kanssa kaksosia ja käsitykseni hänestä ja hänen todellisista näyttelijän lahjoista vain parani.Elokuva toisensa jälkeen lisäsäsi tuota tunnetta.
mutta hei minähän puhuin ihmemiehistä ja rohkeudesta tämäkö sitä nyt oli .Taitaa tämä mies kuulua siihen sarjaan ,joka itse tekee kaikki stunttinssakkin ,mutta ei se silti hänestä rohkeata sillai tee huimapään kylläkin.
Tarkoitan sitä ,että hän alkoi pyrkiä politiikkaan ja siellä ilmeisesti maailman vaarallisempaan ammattiin ,jos ajatellaan mahdollisuuta tulla milloin vain ammutuksi tai muulla tavoin tapetuksi eli maailmanvalta Amerikan presidentiksi.Se on paikka josta usein lähdetään jalat edellä.Tällähetkellä hän huseeraa hyvällä menestyksellä Californian kuvernöörinä,mutta uskon ,että hänen päämäärärnsä on asetettu valkoisen talon punttisalin avainten omistajaksi.Huikea hyppäys se olisi Mr.Universe unelmista Mr.Universe todellisuuteen!
No siellä paikalla on jo mies ,joka on osoittanut ,että mikään ei ole enää nykyään mahdotonta ja häntä arvostan myös paljon eli oikeastaan hänet voisi liittää tuohon ihmemiesten sarjaan kolmanneksi!!
Se mitä sitten otsikkoni toinen mies teki on kyllä sitten vielä huikeampaa ,kun sitä oikein pysähtyy ajatelemaan.
.
Ei miljoonien tuntienkaan aivopesu saisi minua uskomaan ,että siltä ressulta voisi palata elävänä!
Viimeistään siinä vaiheessa kun olisin kävellyt sisään tuohon pieneen tilaan ja sidottu lujasti kiinni olisin alkanut tempoa nauhoja ja sanonut noup enpä lähdekkään valitkaa ,joku muu!
Todellisuudessa ei olisi tarvinnut ,mennä kuin ajatustasolle siitä mitä tällaisella matkalla voisi sattua ja on sattunut(tosin sitähän he eivät vielä silloin tienneet,mutta kyllä normaalilla mielikuvituksella varustettu olisi jo silloin voinut laskea miten voi käydä ,jos hullusti käy!)
Nythän on matka tyssänyt muutaman kerran ihan tuolla silmille näkyvässä vaiheessa kauheaan tragediaan ja jotkut olivat jäädä tuonne ikuiseksi ihmettelemisen aiheeksi kaukoputkien ääreen kokoontuville innokkaille harrastajille.
Jonkun huolimattoman entrepenöörin yksi mutteri vähän vinksallaan ja perheet olisivat saaneet jäädä ikänsä tujottamaan haikeasti kuuta ja avaruutta tähtikirkkaana yönä.
Tai jos siellä nukkuessa avaisikin vähän unissa kävellessä tai leijuessa vääriä luukkuja tai puhumattakaan siitä, jos iskisi korkean paikan kammo kaiken treenamisen jälkeenkin niin ei olisi takaisin tulenmista koko porukalla.Kuinka ihminen voi luottaa toisiin ihmisiin tuollaisissa ääriolosuhteissa.
Kuinka tämä mies uskalsi mennä sitten perille päästyä vielä edes jotenkin turvallisesta matkakärrystään ajelemaan pienellä ranta autolla!!
Siellä jos missä taisi maata katsottua tulla äitiä ikävä.
Tämä mies ja hänen kaverinsakkin ovat kaikki ihmemiehiä silltä ajalta ,kun laitteet eivät olleet edes niinkään hyviä kuin nyt.
Kyllä jokakerta vieläkin kun charterlento kuusta laskeutuu minussa asuu hämmentynyt ihmetys,että kuinka ne uskaltaa!
Todennäköisyyslaskenta säilyä elävänä on minusta kyllä täällä maassa olevalla ihmemiehellä vaikkei hänenkään odsit ole korkealla!!
Vihaan kylmyyttä!
Sairastan pehmytkudosreumaa ja kroppani aavistaa jo lähestyvän talven kylmyyden.Taloni on muuten aivan ihana ,mutta ei mitenkään talvi lämmin.Muistan viime syksyn paljon lähempänä jo vuodenloppua ,kun odottelin talvipäivän seisausta, kuin sotilas laskien aamukampaansa.Vielä oli viikkoja ,mutta ensikertaa huomasin kärsiväni todella pimeydestä ja kylmyydestä.Silloin tuo odotus
pimeyden vallan häviöstä alkoi joskus marraskuulla ja nyt alan pelätä tuota pimeää aikaa jo syyskuussa.
Eikä se tuo päivien pimeys vielä niin pahaa ole vaan juuri tuo hiipivä minua henkilökohtaisesti kirjaimellisesti kangistava kylmyys.Särky kropassa lisääntyy eikä uni ole niin syvää.
Talossa on rossipohja ja puulattiat sehän on tietysti hyvä, tuulettuu talo,mutta pitääkö ne sitten nuo aukot tuolla kivijalassa milloin tukkia ja mikä olisi paras tapa tehdä se ja milloin yleensä niin tehdään.
Auttakaa tietävämmät!
Pehmytkudosreumassa ihmisestä tulee itsestä ilmanpaine mittari!
Mitä pahemmin ilma muuttuu ,sitä enemmän minä ruojake tunnen sen kropassani.
Pahin oli se kerta ,kun lähdin iloisena kaupaan kesällä ,kun oli mukavia vieraita tulossa ja Salen pihassa pysäytettyäni auton ihmettelin mikä kumma minuun iski.Yhtäkkiä kroppa ei totellut aivoja autosta ylösnoususta ja tuntui ,että koko yläkerran komentokeskuskin kulki vajaa miehistöllä.Yritin komentaa perslihaksiani pinnistämään ylös yhdessä vatsanlihasten kanssa autosta,mutta ne ja jalat oli meneet korpilakkoon!Avuttomana tunnustelin sisäistä itseäni,mitä kummaa minulle tapahtuu!Ei tuo nyt niin paljoa vaadi !Jalat ulos autosta ja kävelemään muutaman metrin kaupan sisälle!Tuntui siltä
kuin ennen ukkosilman alkamista yhtäkkiä huomaa kuinka pimenee ja kaikki hiljenee.Tosin ei minulla kirjaimellisesti pimentynyt ja kansaa lappoi ulos ja sisään kaupasta tavalliseen sivatahtiin ,mutta minä piru en pääse tuonne muiden joukkoon.
Vihdoinkin löysin itsestäni sisäisen Hitlerin ja karjuin naama punaisena äänettömästi omille joukoilleniJa minuahan ,ette jätä pulaan!Nyt mars asemapaikkoihinne ja viette minut tuonne Sivaan ja hyvin äkkiä.Samperi ei ne vieläkään totelleet tavanomaisesti ja vilkaisin noustessani,että näkeekö kukaan ja mitähän ne ajattelee,mutta kaikilla muillakin sisäänmenijöillä näkyi oma suu olevan lähempänä kuin kontin suu,joten sain rauhassa raahustaa sisälle ,sillä sisään kävely oli ponnistus.
Hei ei ollut kysymys mistään paniikihäiriöstä sitä minulla ei ole koskaan ollut jos joku niin ajattelee.
Sain vain tuta mitä tämänlajin reuma voi sen kourissa riepottelevalle tuntua.
Haahuilin ostokseni kasaan ja jo ääneen mutisin että mikä kumma minulla on ja miten tuntuu näin oudolta.
En oikein jaksanut välittää pikkupoikien virnuilevista katseista enkä tutun mukavan mustalaismummon kummastelevista tummista silmistä.Ääneen jupinani oli siis herättänyt tämän pikkukylän kaikki minutkin tuntevan väen huomion.
Tuntui hyvältä kun alati iloisena hymyilevä sikkuratukkainen kassarouva katsoi minua huolestuneesti ja kysyi suoraan ,mikä minulla on.En tiedä on vain niin kumma ja raskas olo en meinannut tuolta autosta noita muutamia metrejä tänne sisäälle päästä!
Näin sitä ihminen paljastaa suojattomuutensa kaikkien nähden Sivan kassajonossa ,kun joutuu jonkun tuntemattoman tornadon kouriin vois ajatella näin jälkeenpäin.
Ajelin kotia hiljakseen pahin raskaus kropassa oli ohi ja kun pääsin kotiin ja vieraat olivatkin peruneet tulonsa annoin piu paut äidillisille velvollisuuksilleni ja sanoin tehkää ruokaa ite tai käykää hakemassa pitsat tuossa on raha.
Jätin oven taakse hurraa huudot yllätyksellisestä pizzaillallisesta ja vaivuin kuin maan nielemänä sänkyni pehmeään syleilyyn.
Mies ja lapset minut aamulla herätteli tumman tunnelin pohjalta jo paremmassa kunnossa.
Iltapäivällä sitten puhkesikin niin pirunmoinen ukkosmyrsky ,kun taivaan Xantippa ajoi takaa petollista miestään salamat kourassa ja tämä jyrryytti pakoon koli kolikärryillään!Opin myöhemmin ,että kroppani kertoi aina heidän tulevista taisteluistaan jo vuorokausi, puolitoista aikaisemmin.!Ai miksi kuolevaisen täytyy kärsiä kahden niin yhteensopimattoman keskinäisistä kähinöistä!!
Ukkosmyrskyt ja muutkin sään äkilliset vaihtelut aiheuttavat siis hetkittäin minulle outoja tuntemuksia,mutta kylmyys on sittenkin niistä pahin.Koko talvi kauden minun sisälläni keitetään luusoppaa.pojat ovat ,joskus kysyneet ,että miltä se tuntuu se kylmyyden aiheuttama kipu.
Voisihan sitä yrittää kuvailla niin,että se on samankaltainen kuin on olo kun sinulla on tulossa flunssa.Paikkoja kolottaa jokapuolelta ja jos oikein kovempi kuuri on tiedosa on se sitten influennssa ja kovempi kolotus.Minusta kuitenkin tuo lihasopan keitto vertaus vain on vielä osuvampi.
Jokapuolella kroppaa porisee lihapata ja jokainen yrittää ylitttää itsensä sen keitossa saadakseen sen ensimmäisen Michelinin tähden muiden edesssä.Minun kiusattu kroppani on sitten näiden keittotaiturien kourissa lamaantuneena.
Haaveni on, että joskus saisin potkaista itsestäni nuo kokit pois oikein kunnon potkulla persuuksiin,mutta kuulemma tauti ei tapa ,mutta kyllä se pelottaa muuten sisäisellä positiiviudella syntyneen ihmisen varsinkin kun tietää ,että eivät edes parhaimmatkaan taudin tuntjat lupaa siitä parantumista.
Täytyy siis ottaa esille jo aikanaan kallis mieheni ostama pröystäilyturkki ,kun piti herrojen edessä pyörähdellä oman miehensä hyvän olon ja menestyksen virstanmerkkinä.
Kettutyttöjen
riehuessa pahimmillan kuin muinaiset merirosvot ja päästäessä luonnosta täysin tietämättömiä
eläinparkoja niiden suihin ,jotka luonnosta enemmän tietävät tuli pistettyä se pois käytöstä,mutta nyt tuo liilanvärinen värjätty kokopitkä sinikettuturkki on päässyt sille kunniakkaampaan ja muinaisempaan käyttöön.Minä nukun sen silkkisellä karvalla lämpimässä
jo syystalvesta pitkälle, kunnes kevät alkaa todenteolla lämmittää ja näin kroppani saa ainakin yöllä sille kuuluvan ansaitun levon.
Ilahduin suunnattomasti kun paikkakunnalle oli tullut lampaanvillasta kaikkia mahdollisia ihanuuksia myyvä liike.Aion ostaa itselleni sieltä lämmmikseeni kaikkea mahdollista!Peiton ja tyynyt ja aluspeitteen myös sekä polven lämmittimet (ostin jo ranteen lämmittimet)Myyjä jo henkäisi ihastuksesta kun huomasi ,että kauppaan taisi tulla suurasiakas,jolla on ikuinen takkatulen tarve!!
pimeyden vallan häviöstä alkoi joskus marraskuulla ja nyt alan pelätä tuota pimeää aikaa jo syyskuussa.
Eikä se tuo päivien pimeys vielä niin pahaa ole vaan juuri tuo hiipivä minua henkilökohtaisesti kirjaimellisesti kangistava kylmyys.Särky kropassa lisääntyy eikä uni ole niin syvää.
Talossa on rossipohja ja puulattiat sehän on tietysti hyvä, tuulettuu talo,mutta pitääkö ne sitten nuo aukot tuolla kivijalassa milloin tukkia ja mikä olisi paras tapa tehdä se ja milloin yleensä niin tehdään.
Auttakaa tietävämmät!
Pehmytkudosreumassa ihmisestä tulee itsestä ilmanpaine mittari!
Mitä pahemmin ilma muuttuu ,sitä enemmän minä ruojake tunnen sen kropassani.
Pahin oli se kerta ,kun lähdin iloisena kaupaan kesällä ,kun oli mukavia vieraita tulossa ja Salen pihassa pysäytettyäni auton ihmettelin mikä kumma minuun iski.Yhtäkkiä kroppa ei totellut aivoja autosta ylösnoususta ja tuntui ,että koko yläkerran komentokeskuskin kulki vajaa miehistöllä.Yritin komentaa perslihaksiani pinnistämään ylös yhdessä vatsanlihasten kanssa autosta,mutta ne ja jalat oli meneet korpilakkoon!Avuttomana tunnustelin sisäistä itseäni,mitä kummaa minulle tapahtuu!Ei tuo nyt niin paljoa vaadi !Jalat ulos autosta ja kävelemään muutaman metrin kaupan sisälle!Tuntui siltä
kuin ennen ukkosilman alkamista yhtäkkiä huomaa kuinka pimenee ja kaikki hiljenee.Tosin ei minulla kirjaimellisesti pimentynyt ja kansaa lappoi ulos ja sisään kaupasta tavalliseen sivatahtiin ,mutta minä piru en pääse tuonne muiden joukkoon.
Vihdoinkin löysin itsestäni sisäisen Hitlerin ja karjuin naama punaisena äänettömästi omille joukoilleniJa minuahan ,ette jätä pulaan!Nyt mars asemapaikkoihinne ja viette minut tuonne Sivaan ja hyvin äkkiä.Samperi ei ne vieläkään totelleet tavanomaisesti ja vilkaisin noustessani,että näkeekö kukaan ja mitähän ne ajattelee,mutta kaikilla muillakin sisäänmenijöillä näkyi oma suu olevan lähempänä kuin kontin suu,joten sain rauhassa raahustaa sisälle ,sillä sisään kävely oli ponnistus.
Hei ei ollut kysymys mistään paniikihäiriöstä sitä minulla ei ole koskaan ollut jos joku niin ajattelee.
Sain vain tuta mitä tämänlajin reuma voi sen kourissa riepottelevalle tuntua.
Haahuilin ostokseni kasaan ja jo ääneen mutisin että mikä kumma minulla on ja miten tuntuu näin oudolta.
En oikein jaksanut välittää pikkupoikien virnuilevista katseista enkä tutun mukavan mustalaismummon kummastelevista tummista silmistä.Ääneen jupinani oli siis herättänyt tämän pikkukylän kaikki minutkin tuntevan väen huomion.
Tuntui hyvältä kun alati iloisena hymyilevä sikkuratukkainen kassarouva katsoi minua huolestuneesti ja kysyi suoraan ,mikä minulla on.En tiedä on vain niin kumma ja raskas olo en meinannut tuolta autosta noita muutamia metrejä tänne sisäälle päästä!
Näin sitä ihminen paljastaa suojattomuutensa kaikkien nähden Sivan kassajonossa ,kun joutuu jonkun tuntemattoman tornadon kouriin vois ajatella näin jälkeenpäin.
Ajelin kotia hiljakseen pahin raskaus kropassa oli ohi ja kun pääsin kotiin ja vieraat olivatkin peruneet tulonsa annoin piu paut äidillisille velvollisuuksilleni ja sanoin tehkää ruokaa ite tai käykää hakemassa pitsat tuossa on raha.
Jätin oven taakse hurraa huudot yllätyksellisestä pizzaillallisesta ja vaivuin kuin maan nielemänä sänkyni pehmeään syleilyyn.
Mies ja lapset minut aamulla herätteli tumman tunnelin pohjalta jo paremmassa kunnossa.
Iltapäivällä sitten puhkesikin niin pirunmoinen ukkosmyrsky ,kun taivaan Xantippa ajoi takaa petollista miestään salamat kourassa ja tämä jyrryytti pakoon koli kolikärryillään!Opin myöhemmin ,että kroppani kertoi aina heidän tulevista taisteluistaan jo vuorokausi, puolitoista aikaisemmin.!Ai miksi kuolevaisen täytyy kärsiä kahden niin yhteensopimattoman keskinäisistä kähinöistä!!
Ukkosmyrskyt ja muutkin sään äkilliset vaihtelut aiheuttavat siis hetkittäin minulle outoja tuntemuksia,mutta kylmyys on sittenkin niistä pahin.Koko talvi kauden minun sisälläni keitetään luusoppaa.pojat ovat ,joskus kysyneet ,että miltä se tuntuu se kylmyyden aiheuttama kipu.
Voisihan sitä yrittää kuvailla niin,että se on samankaltainen kuin on olo kun sinulla on tulossa flunssa.Paikkoja kolottaa jokapuolelta ja jos oikein kovempi kuuri on tiedosa on se sitten influennssa ja kovempi kolotus.Minusta kuitenkin tuo lihasopan keitto vertaus vain on vielä osuvampi.
Jokapuolella kroppaa porisee lihapata ja jokainen yrittää ylitttää itsensä sen keitossa saadakseen sen ensimmäisen Michelinin tähden muiden edesssä.Minun kiusattu kroppani on sitten näiden keittotaiturien kourissa lamaantuneena.
Haaveni on, että joskus saisin potkaista itsestäni nuo kokit pois oikein kunnon potkulla persuuksiin,mutta kuulemma tauti ei tapa ,mutta kyllä se pelottaa muuten sisäisellä positiiviudella syntyneen ihmisen varsinkin kun tietää ,että eivät edes parhaimmatkaan taudin tuntjat lupaa siitä parantumista.
Täytyy siis ottaa esille jo aikanaan kallis mieheni ostama pröystäilyturkki ,kun piti herrojen edessä pyörähdellä oman miehensä hyvän olon ja menestyksen virstanmerkkinä.
Kettutyttöjen
riehuessa pahimmillan kuin muinaiset merirosvot ja päästäessä luonnosta täysin tietämättömiä
eläinparkoja niiden suihin ,jotka luonnosta enemmän tietävät tuli pistettyä se pois käytöstä,mutta nyt tuo liilanvärinen värjätty kokopitkä sinikettuturkki on päässyt sille kunniakkaampaan ja muinaisempaan käyttöön.Minä nukun sen silkkisellä karvalla lämpimässä
jo syystalvesta pitkälle, kunnes kevät alkaa todenteolla lämmittää ja näin kroppani saa ainakin yöllä sille kuuluvan ansaitun levon.
Ilahduin suunnattomasti kun paikkakunnalle oli tullut lampaanvillasta kaikkia mahdollisia ihanuuksia myyvä liike.Aion ostaa itselleni sieltä lämmmikseeni kaikkea mahdollista!Peiton ja tyynyt ja aluspeitteen myös sekä polven lämmittimet (ostin jo ranteen lämmittimet)Myyjä jo henkäisi ihastuksesta kun huomasi ,että kauppaan taisi tulla suurasiakas,jolla on ikuinen takkatulen tarve!!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
