Vihaan kylmyyttä!

Sairastan pehmytkudosreumaa ja kroppani aavistaa jo lähestyvän talven kylmyyden.Taloni on muuten aivan ihana ,mutta ei mitenkään talvi lämmin.Muistan viime syksyn paljon lähempänä jo vuodenloppua ,kun odottelin talvipäivän seisausta, kuin sotilas laskien aamukampaansa.Vielä oli viikkoja ,mutta ensikertaa huomasin kärsiväni todella pimeydestä ja kylmyydestä.Silloin tuo odotus
pimeyden vallan häviöstä alkoi joskus marraskuulla ja nyt alan pelätä tuota pimeää aikaa jo syyskuussa.
Eikä se tuo päivien pimeys vielä niin pahaa ole vaan juuri tuo hiipivä minua henkilökohtaisesti kirjaimellisesti kangistava kylmyys.Särky kropassa lisääntyy eikä uni ole niin syvää.

Talossa on rossipohja ja puulattiat sehän on tietysti hyvä, tuulettuu talo,mutta pitääkö ne sitten nuo aukot tuolla kivijalassa milloin tukkia ja mikä olisi paras tapa tehdä se ja milloin yleensä niin tehdään.
Auttakaa tietävämmät!

Pehmytkudosreumassa ihmisestä tulee itsestä ilmanpaine mittari!
Mitä pahemmin ilma muuttuu ,sitä enemmän minä ruojake tunnen sen kropassani.

Pahin oli se kerta ,kun lähdin iloisena kaupaan kesällä ,kun oli mukavia vieraita tulossa ja Salen pihassa pysäytettyäni auton ihmettelin mikä kumma minuun iski.Yhtäkkiä kroppa ei totellut aivoja autosta ylösnoususta ja tuntui ,että koko yläkerran komentokeskuskin kulki vajaa miehistöllä.Yritin komentaa perslihaksiani pinnistämään ylös yhdessä vatsanlihasten kanssa autosta,mutta ne ja jalat oli meneet korpilakkoon!Avuttomana tunnustelin sisäistä itseäni,mitä kummaa minulle tapahtuu!Ei tuo nyt niin paljoa vaadi !Jalat ulos autosta ja kävelemään muutaman metrin kaupan sisälle!Tuntui siltä
kuin ennen ukkosilman alkamista yhtäkkiä huomaa kuinka pimenee ja kaikki hiljenee.Tosin ei minulla kirjaimellisesti pimentynyt ja kansaa lappoi ulos ja sisään kaupasta tavalliseen sivatahtiin ,mutta minä piru en pääse tuonne muiden joukkoon.
Vihdoinkin löysin itsestäni sisäisen Hitlerin ja karjuin naama punaisena äänettömästi omille joukoilleniJa minuahan ,ette jätä pulaan!Nyt mars asemapaikkoihinne ja viette minut tuonne Sivaan ja hyvin äkkiä.Samperi ei ne vieläkään totelleet tavanomaisesti ja vilkaisin noustessani,että näkeekö kukaan ja mitähän ne ajattelee,mutta kaikilla muillakin sisäänmenijöillä näkyi oma suu olevan lähempänä kuin kontin suu,joten sain rauhassa raahustaa sisälle ,sillä sisään kävely oli ponnistus.
Hei ei ollut kysymys mistään paniikihäiriöstä sitä minulla ei ole koskaan ollut jos joku niin ajattelee.
Sain vain tuta mitä tämänlajin reuma voi sen kourissa riepottelevalle tuntua.

Haahuilin ostokseni kasaan ja jo ääneen mutisin että mikä kumma minulla on ja miten tuntuu näin oudolta.
En oikein jaksanut välittää pikkupoikien virnuilevista katseista enkä tutun mukavan mustalaismummon kummastelevista tummista silmistä.Ääneen jupinani oli siis herättänyt tämän pikkukylän kaikki minutkin tuntevan väen huomion.
Tuntui hyvältä kun alati iloisena hymyilevä sikkuratukkainen kassarouva katsoi minua huolestuneesti ja kysyi suoraan ,mikä minulla on.En tiedä on vain niin kumma ja raskas olo en meinannut tuolta autosta noita muutamia metrejä tänne sisäälle päästä!
Näin sitä ihminen paljastaa suojattomuutensa kaikkien nähden Sivan kassajonossa ,kun joutuu jonkun tuntemattoman tornadon kouriin vois ajatella näin jälkeenpäin.
Ajelin kotia hiljakseen pahin raskaus kropassa oli ohi ja kun pääsin kotiin ja vieraat olivatkin peruneet tulonsa annoin piu paut äidillisille velvollisuuksilleni ja sanoin tehkää ruokaa ite tai käykää hakemassa pitsat tuossa on raha.
Jätin oven taakse hurraa huudot yllätyksellisestä pizzaillallisesta ja vaivuin kuin maan nielemänä sänkyni pehmeään syleilyyn.
Mies ja lapset minut aamulla herätteli tumman tunnelin pohjalta jo paremmassa kunnossa.

Iltapäivällä sitten puhkesikin niin pirunmoinen ukkosmyrsky ,kun taivaan Xantippa ajoi takaa petollista miestään salamat kourassa ja tämä jyrryytti pakoon koli kolikärryillään!Opin myöhemmin ,että kroppani kertoi aina heidän tulevista taisteluistaan jo vuorokausi, puolitoista aikaisemmin.!Ai miksi kuolevaisen täytyy kärsiä kahden niin yhteensopimattoman keskinäisistä kähinöistä!!
Ukkosmyrskyt ja muutkin sään äkilliset vaihtelut aiheuttavat siis hetkittäin minulle outoja tuntemuksia,mutta kylmyys on sittenkin niistä pahin.Koko talvi kauden minun sisälläni keitetään luusoppaa.pojat ovat ,joskus kysyneet ,että miltä se tuntuu se kylmyyden aiheuttama kipu.
Voisihan sitä yrittää kuvailla niin,että se on samankaltainen kuin on olo kun sinulla on tulossa flunssa.Paikkoja kolottaa jokapuolelta ja jos oikein kovempi kuuri on tiedosa on se sitten influennssa ja kovempi kolotus.Minusta kuitenkin tuo lihasopan keitto vertaus vain on vielä osuvampi.
Jokapuolella kroppaa porisee lihapata ja jokainen yrittää ylitttää itsensä sen keitossa saadakseen sen ensimmäisen Michelinin tähden muiden edesssä.Minun kiusattu kroppani on sitten näiden keittotaiturien kourissa lamaantuneena.
Haaveni on, että joskus saisin potkaista itsestäni nuo kokit pois oikein kunnon potkulla persuuksiin,mutta kuulemma tauti ei tapa ,mutta kyllä se pelottaa muuten sisäisellä positiiviudella syntyneen ihmisen varsinkin kun tietää ,että eivät edes parhaimmatkaan taudin tuntjat lupaa siitä parantumista.
Täytyy siis ottaa esille jo aikanaan kallis mieheni ostama pröystäilyturkki ,kun piti herrojen edessä pyörähdellä oman miehensä hyvän olon ja menestyksen virstanmerkkinä.
Kettutyttöjen
riehuessa pahimmillan kuin muinaiset merirosvot ja päästäessä luonnosta täysin tietämättömiä
eläinparkoja niiden suihin ,jotka luonnosta enemmän tietävät tuli pistettyä se pois käytöstä,mutta nyt tuo liilanvärinen värjätty kokopitkä sinikettuturkki on päässyt sille kunniakkaampaan ja muinaisempaan käyttöön.Minä nukun sen silkkisellä karvalla lämpimässä
jo syystalvesta pitkälle, kunnes kevät alkaa todenteolla lämmittää ja näin kroppani saa ainakin yöllä sille kuuluvan ansaitun levon.
Ilahduin suunnattomasti kun paikkakunnalle oli tullut lampaanvillasta kaikkia mahdollisia ihanuuksia myyvä liike.Aion ostaa itselleni sieltä lämmmikseeni kaikkea mahdollista!Peiton ja tyynyt ja aluspeitteen myös sekä polven lämmittimet (ostin jo ranteen lämmittimet)Myyjä jo henkäisi ihastuksesta kun huomasi ,että kauppaan taisi tulla suurasiakas,jolla on ikuinen takkatulen tarve!!