lauantai 7. marraskuuta 2009

Kuinka kaikki heijastuu kaikkeen toisinaan!

Löysin tämän videon ista:
http://fi.netlog.com/go/explore/videos/videoid=fi-13915
Tsekkaa se!

Tälle videolle minulla on erikoispaikka sydämmessäni!

Tämän laulun muistan aivan lapsuudestani.Mummollani oli tapana laulaa sitä minulle ja hänellä oli tapana sanoa ,että tässä laulussa on vielä säkeistö ,jota mummu ei laula.Muistan ,että tuo laulu teki aina kaikki hyvin surulliseksi ja joskus näin heidän itkevän ,siksipä isompana en ole voinut sitä kuunnella.Vasta äskettäin minulle selvisi miksi äitini ei halunnut mummon laulavan tuota laulua kuunellessani juuri Johannan laulamana sen viimeisen säkeistön.Oli kuin Imatran kosken olisi päästänyt valloilleen sisälläni.

Minulta ei koskaan oltu peitelty sitä ,että minua ennen oli syntynyt jo aikaisemmin minun isoveljeni Mikael Eerik Elias,joka oli kuollut seuraana päivänä.Kuitenkin koko tarinan palaset sain kerättyä vasta vuosien saatossa..

Minun isäni oli mummolle hyvin rakas ,koska hän oli isätön.Hänen isänsä oli Jämsän seudun suuren talon poika ,joka rakastui mummooni ja mummo häneen ja tietenkin siinä sitten kävi niinkuin kävi hän alkoi odottaa lasta.
Nuori mies esitti tulevan puolisonsa vanhemmilleen joista äiti erityisesti kieltäytyi ajattelemasta poikansa äpärää ja piikaa talon tulevina osallisina .Niinpä nuori Martti(sen verran tiedän isoisästäni) joutui painostuksen kovetessa luopumaan ajatuksesta mennä naimisiin rakkaansa kanssa.
Mummo tuosta suivaantuneeena lähti raskaana ollessaan pois työpaikastaan ,eikä suostunut ottamaan korvausta muuta kuin työstään tylyltä emännältä.Kotiin paluu äpärää odottavana ei ollut helppo sillä oma äiti ja suuri lauma siskoja pilkkasi ja halveksi (näin minulle kertoi mummon nuorin sisko) vanhimman ja niin korkealla pidetyn siskon maineen menetystä.Yksi oli kuitenkin ,joka rakasti ja varjeli tytärtään eli isä Elias,joka lupasi pitää huolta lapsesta kuin omastaan.

Lapsen synnyttyä ilmestyi jonkun ajan kuluttua ison talon emäntä poikansa kanssa ja he olisivat halunneet ottaa pojan mukaansa jopa tarjoten rahaa isästäni!Tämän tarjouksen sekä mummoni ,että isoisäni torjuivat vaikka raha suurtalolliselta oli ollut huomattava..
Erehdystään maailmalla mummoni peitti sillä ,että teki kuin orjan lailla töitä kotonaan ja ajan kuluessa sekä siskot että äiti oppivat rakastamaan pikku Erkkiä ,kuten isääni alettiin kutsua toisen nimensä mukaisesti.

Erkin kasvinkumppanina oli hänen mummonsa kaksi vuotta nuorempi veli Aate.Isoisä opetti kaiken sen minkä omalle pojalleen myös Erkille ja nämä olivat parhaimmat ystävykset aina siihen asti kun isäni kuoli 1981 toukuuhun 51 vuotiaana.

Aikanaan kun isä kasvoi hänkin rakastui eräällä tanssiais reisulla kauniiseen hoikkavartiseen tyttöön ja rakkaus roihahti Molemminpuolisenajärkytys oli suuri suvun keskuudessa kun selvisi ,että tyttö oli hänen pikkuserkkunsa!!.
Lisäksi mummoni ei millään olisi halunnut luopua silmiensä valosta Erkistä ,mutta lopulta joutui antamaan isäni lujan tahdon edessä periksi ja sai miniäksi äitini Irjan.Voin vain kuvitella millaista oli tulla nuorikkona tällaiseen ilmapiiriin ,missä anoppi ei oikein pidä asiasta ja suku molemminpuolin ei pidä siitä ,että pikkuserkut menevät naimisiin keskenään.

Pian äitini tuli raskaaksi ja synnytys lähestyi ,mutta mummon mielestä raskauden loppuvaiheet ei olleet menneet oikein.Mummo oli suosittu kätilö syrjäseudulla missä ei aina oikean kätilön paikkeille ehditty.Mummo hoiti taitavasti sekä eläinten että ihmislapsien elämän alkutaipaleelle.

Jostain syystä myöhemminkin elämässä jääräpäinenen äitini ei kuitenkaan uskonut mummoa vaikka antoikin hänen ihan loppuvaiheessa tutkia itsensä.Silloin todettiin ,että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä!Äiti ei suostunut siihen ,että mummo ystävänsä Elsan kanssa poistaisi tuon napanuoran .Mummo oli sitä tehnyt ennekin ,mutta nuori äitini vaati että pitää hakea oikea kätilö .
Matkaa oli suorintakin tietä yhteen suuntaan yli 30 km Karstulaan,mutta isäni lähti joulukuiseen talvimyrskyyn ajamaan hyvällä hevosella ,jonka juoksijan lahjat oli monesti kokeiltu Kyyjärven jäällä kirkkomatkalla.Santra jätti kirkkaasti ja antoi monesti tasoitusta lähtemällä vasta viimeisenä kirkkopihasta talonpoikien juoksu oreille ja pyyhkäisi niiden ohi ennekuin ranta oli lähelläkään(myöhemmin löysin mummolan vintiltä tämän ihmetamman kantakirjan ja siinä löytyi Murto Askare ja Sopusointu kaikki kuuluisia aikoinaan raviradoilla,joten ei se siis ihme ollut jos voitti)

Tällä kertaa ei kuitenkaan ollt kyseessä niin lyhyt matka vaan nyt oli kyseessä kestävyys
vaikka isäni eläinrakkauden tietäen hän varmasti ajoi viisaasti vaikka huoli tulevan syntymästä painoi varmasti mieltä.Tamma tuli Karstulaan aamuyöstä ja isä jyskytti kätilön hereille ja matkalle lähdettiin samantien takaisin.

Tämä kätilö oli virallinen kätilö ,mutta vanhojen kertomana olen kuullut ,että ei ollut oikein taitava ammatissaan.Perille päästessä oli alkanut heti puuhamaan synnytystä eikä ollut kuunnellut mummon varoituksia siitä ,että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä ja ,että se pitäisi ensin ottaa pois.Jääräpäisesti vain tehtiin toimenopiteet normaaliin synnytykseen vaikka sekä mummo että Elsa naapurin rouva ja mummon vakio apu itkien sitä pyysivät tehtäväksi.

Poika syntyi ja todellakin napanuora kaulan ympärillä ja kätilö oli mennyt kuulemma hervottomaksi ,joten mummo ja Elsa yrittivät pelastaa pojan ,mutta vain vuorokauden kuluttua hän kuoli, minun isoveljeni!

Tästä tapahtumasta syntyi äitini ja mummoni välille suuri juopa,joka kaihersi heidän ei ennestäänkään niin hyviä välejään.Muistan että lapsuudessani kun mummo ja äiti riiteli ,joskus mummo sanoi että "Sinä veit minulta kaksi poikaa Erkin ja Mikaelin tarkoittaen isääni ja tätä niin vähän aikaa elänyttä veljeäni.

Vasta kuullessani tämän laulun viimeisen säkeistön ymmärrän miksi äiti oli niin surullinen ja miksi mummoni lauloi tätä laulua äitini kuullen.Hän ei ollut antanut anteeksi sitä mitä tapahtui niinkuin oma isäni ,joka rakasti äitiäni yli kaiken.Katkeruus sai mummoni ,,jota minä rakastin suunnatomasti tällaisiin tekoihin ja minua käytettiin lyömävälineenä sodassa ,jossa tosiasiassa ei tulisi koskaan olemaan voittajia!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti