Näytelmiä ja draamoja

http://www.youtube.com/watch?v=4_GXJ3zvr18&feature=related

Siitä on jo kauan kun sukelsin Shakespearen maailmaan teini ikäisenä.

Kirjastonhoitaja Arja oli minulle näyttänyt aivan uuden maailman ja vienyt minua yhä syvemmälle ja syvemmälle tuohon taikamaahan ,kun muut opiskelivat uskonnontunnilla ja minut oli kuin rangaistukseksi laitettu koulun kartta ja välinekomeroon kait häpeämään sitä ,että olin erilainen.
Sinne tuli myös syömään eväitään koulun kirjastonhoitaja ,kaunis vaalea nainen ,jolla niin lämpimät viisaat silmät.Hän katseli kun luin ja tein siellä koululäksyjä tai katselin vanhoja karttoja ja erilaisia jo pois opetusvälineistä otettuja pahvisia opetustauluja,joita paljon käytettiin esimerkiksi luonnontiedon tunnilla ja maantiedon tunnilla .

Se oli aika ennen kuvia näyttävien koneiden,jotka usein jäivät jumiin ja opettaja huusi tuskastuneena " Teuvo valot taas päälle!" ja sitten saatiin odotella kun tuo loksateleva laatikko pulpetin pöydällä aina vain uudestaan näytti sen saman kuvan Geirangerin vuonosta ja sitten kun se taas toimi opettajan ja jonkun avuliaan aatun avustuksen jälkeen kuului taas " Ja Teuvo nyt valot pois!" ja tässä tekniikan riemuvoitollisessa kulkueessa saimme olla mukana .Se oli kuin tunti sataman laivaliikenteessä nytkähdys eteenpäin ja pysähdys ,nytkähdys eteenpäin ja pysähdys!

Ei ihme että monet eivät pitäneet siitä kun toiset näille vastentahtoisille uhreille esittivät sitten vähän isompina 300 kuvan varastoaan Seiväsmatkoiltaan!Niin sieltä se kouluaikojen pakkosyötöstä on lähtöisin tuo silmissä paistava kauhu siinä tilanteessa kun emäntä ottaa esille illan päänumeron!!
Kaikki se muu saunominen, jutustelu ja syöminen on vain ollut sitä viimeistä hyvää ateriaa kuolemaantuomitulle ja kohta vastaanpyristelemättä antaudumme ihan vain kouluaikojen kiltteydellä tälle sähkötuolille.Mietimme kuumeisesti jotain ihmeellistä pelastusrengasta katsellessamme emännän iloisia ja niin vilpittömiä silmiä ja jo innostuksesta punehtuvia poskia ja isännän hääräilyä kuvapakkoja lajitellessa!Antaudumme ja olemme varmoja siitä ,että olemme varmasti tehneet elämässämme jossain mielenhäirössä jotain aivan kauheata kun nyt meitä korkeammat voimat näin rankaisee ,niin ja olihan se lohipiirakka taivaallista ,kyllä tämä kestetään ollanhan sitä oltu reippaita poikia hammaslääkärin tuolissakin!!

Tämä nyt vain semmoisena sivukaneettina varsinaiseen pääjuoneen ja kun tuli muistoja mieleen noista 70,80, luvun sessioista.Toista se on nyt kun poika lähettää viisisataa kuvaa häämatkaltaan mailitse,joka päivä!
Tässä tämä meidän huone ,sohva ,keittiö ,eteinen ja vessa ja vessanp... siinä ekat otokset ja sitten päästään jo hotellin portaista näkyvään maisemaan ja aulaan jne. Ja iltakuva sen kauniin auringonlaskun kohta se viimeinen kuva ,jossa kuva on jo pikimusta ! Niin tässä tämä kuva kun aurinko oli jo täysin laskenut. Ja minä kun luulin että joko nyt iski sokeus näin nuorella iällä vai menikö kone nyt jumppikseen!!
Ei hätää seuraavat viisisataa kuvaa seuraavana päivänä illan päätteeksi osoittavat ,että vielä ollaan elossa ja kun aukaiset Näytä ja katsot kuvan ja sammutat ja aukaiset uuden kuvan tämä nykivä vauhti saa sinulle kummia fiboja ,että tällaista olet kokenut ennenkin Näytä ,katso, poista ,näytä ,katso, poista... Siis onko todella tapahtunut edistystä maailmassamme?! Ei nyt ollaan siirrytty Borneon viidakkoon ,jossa ihmissyöjät tarjoavat toisilleen meitä elävänä pala palalta! "otatko sinä tuon pikkusormen ja sinä tuon paksun reispalan?" kidutus on sittenkin siirtynyt ohi Quantanamon tason!
Ja varjele jos tulee puhe niistä 7x500 kuvista sitten täällä kotomaassa ja olet unohtanut sen kuvan ,jossa hääpari keikistelee jollain niistä kymmenistä kalliokuvista, kun he tiukkaan sävyyn jonain odottamattoman hetkenä kysyvät" Niin äiti katsoitko ne kuvat eikö ollut se kuva hieno missä seistiin siinä?" Ja siinä vaiheessa sinulta pimenee koko maailma! Jumalani minä en muista! Ja nuo pikkuhiljaa syytävät silmät tuijottavat vaativasti" Siis katsoitko sinä ollenkaan meidän hääkuvia?" sähkötuoli odottaa eikä armoa anneta " Me katsotaan ne sitten yhdessä nyt kun kellokaan ei ole vasta kuin 1 yöllä eihän meitä väsytä yhtään ootas kun etsin sen albumin." Pikku hetki On silloin ikuisuus!! Eikä edistystä sen laatikon loksunnan jälkeen ole sittenkään tapahtunut!!
Tällaista tämä on piti puhua Shakespearen hienoista draamoista ja jotenkin se lipsahti tähän arkidraamaan eli elävään elämään!!