Onpa hassu tunne tämä aloittaminen!
On kuin olisi avannut vieraan talon oven ja huhuilisi ,että haloo onko täällä ketään kotona.
Aloittaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin oven lukon avaaminen.Aluksi tuntui ,että eihän tästä mitään tule ja kuitenkin oli palava halua asettua taloksi!
Erilaiset kysymykset ja nimitykset blogin teossa oli täyttä hepreaa (tai latinaa ,jota oli siellä yhdessä kohdassa ja mitähän sekin nyt sitten tarkoitti ja miksi se oli siellä?!Voisikohan ,joku viisaampi bloggeri valistaa?!)
Hm tässä sitä nyt sitten istutaan vieraassa talossa sängyn laidalla jalkoja heilutellen.Katse kiertää
vähän tutkistelevasti,mutta lopulta hypähdän lattialle; eikun töihin ja purkaamaan tuota sanaista arkkua!
Pakko tänne on asettua taloksi vaikka ei vielä ole tietoa talon tavoista,mutta eiköhän ,joku ystävällinen sielu ilmaannu niitä kertomaan tai sitten päänsä ovesta pistää ,joku besservisseri,joka kertoo minulle ,että ei noin saa tietenkään tehdä.
Ok ainakin tämä huone on minun valtakuntaani tässä bloggeri talossa ja minä huseeraan täällä ja teen ja sanon mitä tykkään(ja huom! kirjoitusvirheitä tulee vieläkin ,vaikka siitä entinen ainekirjoitus opettaja sanoi ,että muuten hyvä ,mutta noita kirjoitusvirheitä kun olis vähemmän niin saisit paremman numeron!
Kiitos Rauli olit opeista parhain ,ihana palavasieluinen tuulimyllyjä vastaan ,siis meidän kovakalloja ,taistelva donkihotti!!)
Ok täältä laukusta kaivan esiin nyt ensiksi yhden pari vuotta vanhemman runon(kyllä ,kyllä huokaiskaa vaan ei ole mikään Eino Leino eikä Mustapää, vaikka runoja tuli luettua paljon nuorempana ei silti jäänyt niiden hieno tekniikka mieleen.
On siis ihan omavaltaista vanhanaikaista räpellystä.Yksi asia on kuitenkin aito ja se on se ,että ne on kirjoitettu juuri sen hetken tunteista sydänverellä ja useimmiten itkun kanssa.
Välillä meni vuosia ,että ei tullut yhtään runoa vuosiin ,mutta nyt täällä on sitten alkanut laavaa tippumaan valtamereen.Kylmä todellisuus ne toivottavasti lopultaa muuttaa kiveksi.Pahin tuska koetusta menneiltä vuosilta on jo purkautunut ,mutta yllätyn itsekkin vieläkin ,miten paljon ihmiseen mahtuu tuskaa ennekuin se on tyhjä!!
siis se runo
Olin vihdoinkin päässyt omasta mielestäni turvalliseen paikkaan ja katselin ulkona vellovaa ukkosmyrskyä ja silloin se tuli kuin kirjaimellinen salama taivaalta!
MIksi tämä myrsky?
Myrsky on saapunut
sade on alkanut
piha ui vedessä
saaria ovat istutetut kukat
ruukuissaan
Yritän olla kuin yksinäisyys
ei satuttaisi minua
laitan jalkani kulkemaan
vaikka tahtoisin vain mennä
aikaisin nukkumaan
Missä on tyytyväisyys ja
ilo uudesta pysyvästä
kodista Miksi en pysty
nauttimaan tästä kaikesta?
Hoen itselleni nyt
on kaikki hyvin Sinulla
on koti josta ei tarvitse
lähteä pois enää
koskaan
mutta oloni
on epävarma en pysty
vieläkään uskomaan että
elämäni ei valuisi loskaan!
Varmasti tapahtuu pian
jotain joka satuttaa
tai tuhoaa unelmani
omasta kodista
rauhassa pysyvästi
kaukana ihmismielen ja
kateuden sodista
Olenko kadottanut uskon
onneen ja rakkauteen
kohdallani?
Kuljenko tästä eteenpäin yksin
vai joku rinnallani?
Haluaisin olla niin
vahva
ettei kukaan
voisi enää minua satuttaa
murskata,turruttaa!!
Ei sanoilla teoilla
katseilla haavoittaa.
Miksi en ole niin vahva
kuin haluaisin ?
Miksi haluan joskus
jopa häkkiini takaisin?!
Sade ja myrsky yltyvät
raivoissaan kadottaen
kukatkin kokonaan
On aika mennä aikaisin
vuoteeseen ja unohtaa
kaikki uneen turruttavaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti