Kuinka kaikki heijastuu kaikkeen toisinaan!

Löysin tämän videon ista:
http://fi.netlog.com/go/explore/videos/videoid=fi-13915
Tsekkaa se!

Tälle videolle minulla on erikoispaikka sydämmessäni!

Tämän laulun muistan aivan lapsuudestani.Mummollani oli tapana laulaa sitä minulle ja hänellä oli tapana sanoa ,että tässä laulussa on vielä säkeistö ,jota mummu ei laula.Muistan ,että tuo laulu teki aina kaikki hyvin surulliseksi ja joskus näin heidän itkevän ,siksipä isompana en ole voinut sitä kuunnella.Vasta äskettäin minulle selvisi miksi äitini ei halunnut mummon laulavan tuota laulua kuunellessani juuri Johannan laulamana sen viimeisen säkeistön.Oli kuin Imatran kosken olisi päästänyt valloilleen sisälläni.

Minulta ei koskaan oltu peitelty sitä ,että minua ennen oli syntynyt jo aikaisemmin minun isoveljeni Mikael Eerik Elias,joka oli kuollut seuraana päivänä.Kuitenkin koko tarinan palaset sain kerättyä vasta vuosien saatossa..

Minun isäni oli mummolle hyvin rakas ,koska hän oli isätön.Hänen isänsä oli Jämsän seudun suuren talon poika ,joka rakastui mummooni ja mummo häneen ja tietenkin siinä sitten kävi niinkuin kävi hän alkoi odottaa lasta.
Nuori mies esitti tulevan puolisonsa vanhemmilleen joista äiti erityisesti kieltäytyi ajattelemasta poikansa äpärää ja piikaa talon tulevina osallisina .Niinpä nuori Martti(sen verran tiedän isoisästäni) joutui painostuksen kovetessa luopumaan ajatuksesta mennä naimisiin rakkaansa kanssa.
Mummo tuosta suivaantuneeena lähti raskaana ollessaan pois työpaikastaan ,eikä suostunut ottamaan korvausta muuta kuin työstään tylyltä emännältä.Kotiin paluu äpärää odottavana ei ollut helppo sillä oma äiti ja suuri lauma siskoja pilkkasi ja halveksi (näin minulle kertoi mummon nuorin sisko) vanhimman ja niin korkealla pidetyn siskon maineen menetystä.Yksi oli kuitenkin ,joka rakasti ja varjeli tytärtään eli isä Elias,joka lupasi pitää huolta lapsesta kuin omastaan.

Lapsen synnyttyä ilmestyi jonkun ajan kuluttua ison talon emäntä poikansa kanssa ja he olisivat halunneet ottaa pojan mukaansa jopa tarjoten rahaa isästäni!Tämän tarjouksen sekä mummoni ,että isoisäni torjuivat vaikka raha suurtalolliselta oli ollut huomattava..
Erehdystään maailmalla mummoni peitti sillä ,että teki kuin orjan lailla töitä kotonaan ja ajan kuluessa sekä siskot että äiti oppivat rakastamaan pikku Erkkiä ,kuten isääni alettiin kutsua toisen nimensä mukaisesti.

Erkin kasvinkumppanina oli hänen mummonsa kaksi vuotta nuorempi veli Aate.Isoisä opetti kaiken sen minkä omalle pojalleen myös Erkille ja nämä olivat parhaimmat ystävykset aina siihen asti kun isäni kuoli 1981 toukuuhun 51 vuotiaana.

Aikanaan kun isä kasvoi hänkin rakastui eräällä tanssiais reisulla kauniiseen hoikkavartiseen tyttöön ja rakkaus roihahti Molemminpuolisenajärkytys oli suuri suvun keskuudessa kun selvisi ,että tyttö oli hänen pikkuserkkunsa!!.
Lisäksi mummoni ei millään olisi halunnut luopua silmiensä valosta Erkistä ,mutta lopulta joutui antamaan isäni lujan tahdon edessä periksi ja sai miniäksi äitini Irjan.Voin vain kuvitella millaista oli tulla nuorikkona tällaiseen ilmapiiriin ,missä anoppi ei oikein pidä asiasta ja suku molemminpuolin ei pidä siitä ,että pikkuserkut menevät naimisiin keskenään.

Pian äitini tuli raskaaksi ja synnytys lähestyi ,mutta mummon mielestä raskauden loppuvaiheet ei olleet menneet oikein.Mummo oli suosittu kätilö syrjäseudulla missä ei aina oikean kätilön paikkeille ehditty.Mummo hoiti taitavasti sekä eläinten että ihmislapsien elämän alkutaipaleelle.

Jostain syystä myöhemminkin elämässä jääräpäinenen äitini ei kuitenkaan uskonut mummoa vaikka antoikin hänen ihan loppuvaiheessa tutkia itsensä.Silloin todettiin ,että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä!Äiti ei suostunut siihen ,että mummo ystävänsä Elsan kanssa poistaisi tuon napanuoran .Mummo oli sitä tehnyt ennekin ,mutta nuori äitini vaati että pitää hakea oikea kätilö .
Matkaa oli suorintakin tietä yhteen suuntaan yli 30 km Karstulaan,mutta isäni lähti joulukuiseen talvimyrskyyn ajamaan hyvällä hevosella ,jonka juoksijan lahjat oli monesti kokeiltu Kyyjärven jäällä kirkkomatkalla.Santra jätti kirkkaasti ja antoi monesti tasoitusta lähtemällä vasta viimeisenä kirkkopihasta talonpoikien juoksu oreille ja pyyhkäisi niiden ohi ennekuin ranta oli lähelläkään(myöhemmin löysin mummolan vintiltä tämän ihmetamman kantakirjan ja siinä löytyi Murto Askare ja Sopusointu kaikki kuuluisia aikoinaan raviradoilla,joten ei se siis ihme ollut jos voitti)

Tällä kertaa ei kuitenkaan ollt kyseessä niin lyhyt matka vaan nyt oli kyseessä kestävyys
vaikka isäni eläinrakkauden tietäen hän varmasti ajoi viisaasti vaikka huoli tulevan syntymästä painoi varmasti mieltä.Tamma tuli Karstulaan aamuyöstä ja isä jyskytti kätilön hereille ja matkalle lähdettiin samantien takaisin.

Tämä kätilö oli virallinen kätilö ,mutta vanhojen kertomana olen kuullut ,että ei ollut oikein taitava ammatissaan.Perille päästessä oli alkanut heti puuhamaan synnytystä eikä ollut kuunnellut mummon varoituksia siitä ,että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä ja ,että se pitäisi ensin ottaa pois.Jääräpäisesti vain tehtiin toimenopiteet normaaliin synnytykseen vaikka sekä mummo että Elsa naapurin rouva ja mummon vakio apu itkien sitä pyysivät tehtäväksi.

Poika syntyi ja todellakin napanuora kaulan ympärillä ja kätilö oli mennyt kuulemma hervottomaksi ,joten mummo ja Elsa yrittivät pelastaa pojan ,mutta vain vuorokauden kuluttua hän kuoli, minun isoveljeni!

Tästä tapahtumasta syntyi äitini ja mummoni välille suuri juopa,joka kaihersi heidän ei ennestäänkään niin hyviä välejään.Muistan että lapsuudessani kun mummo ja äiti riiteli ,joskus mummo sanoi että "Sinä veit minulta kaksi poikaa Erkin ja Mikaelin tarkoittaen isääni ja tätä niin vähän aikaa elänyttä veljeäni.

Vasta kuullessani tämän laulun viimeisen säkeistön ymmärrän miksi äiti oli niin surullinen ja miksi mummoni lauloi tätä laulua äitini kuullen.Hän ei ollut antanut anteeksi sitä mitä tapahtui niinkuin oma isäni ,joka rakasti äitiäni yli kaiken.Katkeruus sai mummoni ,,jota minä rakastin suunnatomasti tällaisiin tekoihin ja minua käytettiin lyömävälineenä sodassa ,jossa tosiasiassa ei tulisi koskaan olemaan voittajia!!

Ruoka +muistoja

Söinpä tuossa äsken herkullisen lounaan, jossa oli kylmää kanaa ja pirtsakkaa salaattia.
Jaa että mikäs ruokamuisto tuo on?

Kylmästä kanasta pidän erityisesti vieläpä enemmän kuin lämpimästä siksi ,että siitä tule minulle aina eräs muisto mieleen.
Pikkutyttönä olin kova lukemaan ja joissakin kirjoissa joita luin asuttiin kartanoissa ja niissä kesäpäivinä usein syötiin puutarhan varjossa olevalla katetulla pöydällä kylmää ja usein vielä hyytelöityä kanaa
näissä tarinoissa kesävieraiden tullessa lähikartanoista.
"Martta laittaa nyt vain kylmää kanaa" ja jotain muuta,( mitä en minä todellakaan enää muista) , sanoi kartanon rouva kokille ystävällisesti(tai kopeasti mikäli tarinan rouva oli vähemmän mukava) hänen tiedustellessan mitä herrasväelle laitettaisiin yllätysvieraiden tupsahdettua

Mutta tuo kylmä kana jäi köyhän pikkutytön mieleen jonain taivaallisena herkkuruokana, joita entisaikojen aateliset söivät kuumana kesäpäivänänaiset viuhkiansa leyhytellen ja miehet sivistyneesti keskustellen.
Minulla ei ole ihan lapsuudesta muistoja kanaruokien syönnistä kun isä maalta tulleena ei varmaan ollut saanut kuin tutustuttua kanamuniin tai ehkä ,jonkun lopulta uuvahtaneen sitkeän munijan hennoivat ennen laittaa maalla pataan.Vanha sitkeä kana ei varmaan tuonut mitään elämyksiä hänelle joten äiti ei kanaruokaa laittanutkaan sitten ollenkaan.

Äitini oli armoitettu kokki ,mutta isälläni oli sitkeitä epäluuloja tiettyjä ruokia kohti.Yksi hänen sitkeitä hokemiaan oli että salaati ja sienet ne on lehmien ruokaa.Kunnes polvivaivat saivat isän elämänsä ensimmäiselle laihdutus kuurille ja me naisväki pääsimme laittamaan salaatikulhon pöytään.Isän ihmeeksi salaatti olikin erittäin hyvää ja hetken kuluttua meillä olikin pöydän salaattikulho isompi kuin perunakattila, kun salattia piti olla ja paljon isän lautasella ja me muutkin rakstettin jo salaatteja
.Sieltä ajoilta on rakkauteni erilaisiin salaateihin vaikka ikävä kyllä jostain syystä ei tuo minun painoni ole siitä pudonnut kun suuri rakkauteni ruoka maistuu salaatin lisäksi.

Sienien syömiselle isä oli vaikeampi opettaa kunnes eräs ystävällinen karjalaismummo hänelle opetti perussienisalaatin teon ja taas oli melkein sienisalaatti kulho isompi kuin perunakattila ja isä keksi vaikka millaisia sivujuonia salaatin syöntiin .Aluksi aloitettiin sienisalaatia leivälle ,perunoiden kanssa ja sellaisenaan hiukopalana.
Ruokamuisto sekin kun illalla viimeksi alhaalla käydessäni näen silmissäni isän jääkaapin ovella yllätettynä juuri seuraavaksi päiväksi tehty sienisalaattikulhollinen isoissa kourissaan "Älä kerro äidille ,mutta pakko ottaa jo nyt kun tämä on niin hyvää"Ja vilkaistessani huomaan kulhon olevan jo puolillaan!Isäkulta oli kuitenkin sellainen mies ,joka sai kaiken anteeksi aina äidiltä ja totta puhuen eihän hän mitään tuota suurempaa syntiä varmaan eläessään tehnytkään ja hän osoitti rakkautensa äitiin ja perheeseen niin monin tavoin ,että mielelläänhän äiti anteeksi antoi moiset pikkusynnit.

Jostain syystä en voi tehdä oikeastaan yhtään salattia, jossa ei olisi tilliä kuivattuna tai tuoreena. Ilman mustapippuria ilman voin olla ,mutta ei ilman tilliä ihan vain siksi ,että minusta se tuo mieleen kesän.
Keskellä syysmyrskyjä tai talven pakkasissa mikäpä on mukavampaa kun suussa kuitenkin jo maistuu kesä ja tuntee grillilihan tuoksun ja kesäsalaatia tillin kanssa.
Kuvitelmissani siinä
odottaa vain tuon poikani valmistaman tirisevän kuuman herkun lautaselle saapumista .

Silmät vain suljen ja näen edessäni kesäillan kun yhdessä rupattelemme pojan kanssa niitä näitä lihan paistuessa mehukkaaksi Yleensä puhumme paljon musiikista tai elokuvista aikaisemmin jopa kirjallisuudesta ,mutta se on valitettavasti jäänyt meillä molemmilla taka alalle.Ei vain tule luettua paljon mitään enää.Vieno tillin tuoksu tuntuu ja herahtaa kielelle ja usein syön jo yhden annoksen salaattiani nälän kurniessa vatsassani.
Grillimme on aito puugrilli ei kaasua (hyi!) ei sähköä eikä brikettejä vaan aitoa puuta edellisen asukkaan tekemään tiiligrilliin ,joka nyt jo hieman alkaa rakoilla.
Grilli katoksemme on aina täynnä kaikkea muuta kuin sinne kuuluvaa,mutta huolimatta siitä ylimääräisestä se on meille kesän ruokapyhättö ,jossa nähdään sinisiä unelmia ja katsellaan ymärillä olevia rauhoittavia peltoja ja nautiskellaan elämästä kuin kissat lämpimällä uuninpankolla.Tämä yhteinen rituaalimme on muisto ,jonka olen kätkenyt sisimpääni ja jota hellin sitten vanhana yksin sydämmessäni vanhainkodissa!

Poikani kuuluu samaan sarjaan äitini ja keskimmäisen siskoni kanssa eli armoitettu kokki!Hänen salaatissaan ei ole taatusti ole tilliä(mistähän syystä?)eikä edes salaatinkastikkeita eikä hän yleensäkkään minun salaattejani pahemmin syö heh ei se mitään jääpä minulle enemmän!

Upea kesän grillisalaatti ,jonka hän tekee on jäävuori salaatia iso kulho, isoja vesimelooni paloja ja saman kokoisia aitoa taatusti kypsiä ananaspaloja sisältävä kulho.Mehukas ananas ja vesimelooni ovat siinä salaatin kastikkeina kulho odottamaan jääkaappiin grilliruuan valmistumista ja sehän on todella hyvää,josta viimeisetkin rääppeet syön minä kuinkas muuten.
!
Pojat ovat aitoja lihansyöjiä joille makkara ei pahemmin maistu.
Vanhin poika Ruotsista varsinkin saa suorastaan kiitollisen katseen silmiinsä kun laitan hänen täällä ollessaan liharuokia. Vaimo näet on enemmän kasvis ruokien laittaja ,todella taitava siinä !Olen maistanut hänen herkkujaan!
Hyvähän se vain on kyllä se poikamiehenä olikin niin surkea kokki ja roskaruuan syöjä ,että ihan jo terveydellisen tasapainon saamiseksi saa meidän pizza ja kebab poika koko loppuikänsä syödä terveellisesti kauniin vaimonsa laittamia vihannesherkkuja päästäkseen elinikä indeksissä oikeille luvuille!!

Sekin onruoka muisto kun näen silmissäni pitkän poikajonon kulkevan kuin salaiseen rituaalikansaan kuuluvana poikien vierasmajasta tehtyyn kämppään tontimme laidalla Ruotsissa,mistä kuului sellainen maaimanlopun hevi ,joka repi vanhemman ja kristillisen kasvatuksen saaneen äidin sydäntä.
Mustat housut ja mustat silmilleviedyt hupparit ja käsissä kannetaan kuin uhrilahjaa valkoista laatikkoa itsekukin ,jossa lukee Viking Kebab ja ja viimeisena täysin valkoisissa kulkee kantaen raskaita kokis pulloja heiveröinen nuori mies ,joka naismaisella äänellä huutaa vähän ruotsinvoittoisasti laulavalla äänellä "Hei pojat odottakaa minua nää on raskaita"!S,illoin jo totesin ,että tuo poika ei kuulu joukkoon ja on varmasti homo ja niin sitten vuosien kuluttua paljastui ,että olin ollut oikeassa sitä pojille väitäessäni vaikka he eivät aitoina heteroina sitä uskoneetkaan silloinvaan nauroivat väitteilleni.
Missään ei kyllä tehty niin hyviä kebabbeja kuin tuon turkkilaisen Göta kanaalin rannalla olleen pizzerian uunissa paistui ei vieläkään ja Suomessa ei lähellekkään .

Samaisen pienen Lilla Edetin kylän keskustassa oli kiinalainen ravintola johon meillä ol tapana kokoontua melkeinpä säännöllisesti ruokaileman pari kertaa kuukaudessa ja aina kun saatiin koiranpennuista rahaa myös osa solahti kyseisen mukavan kiinalaispariskunnan kassakoneeseen.
Ruoka oli aina hyvää(enpä muista yhtään kertaa ,että kiinalainen ruoka olis ollut todella pahaa muissa ravintoloissa kyllä).

Erikoisherkkumme oli joko neljää erilaista ruokaa sisätävä annos tai sitten yleensä kahdenpäivän valmistelua vaativa ja jo etukäteen tilattavaa Pekingin ankka puolessa tunnissa valmistettuna!En tiedä mitenkä se oli mahdollista. Ehkäpä siellä tämä vanha äitimuori ,joka aina välillä vilahti keittiöstä oli meidän muiden teini ikäisten vanhempien tavoin oppinut taikomaan nälkäisiin suihin pikaruokatekniikalla valmistettuja perinteisiä herkkuja,mutta ankka oli erinomaista lisukkeineen joka kerta!!

Rakastan Kiinaa ja kaikkea siihen liittyvää aina musiikista elokuviin jadokumentti ja piirrettyihin filmeihin.Lisäksi ihailen näiden ihmisten mainonnan ja markkinoinnin ja oikeanlaisen yrittäjyyden tekniikkaa mikä meiltä suomalaisilta puuttuu täysin!!

Less is more sanotaan ,mutta se ei vain meinaa tarttua suomalaiseen kalloon vaikka he joka vuosi käyvät näkemässä sitä eräiltä toisilta kansoilta ikäänkuin oppitunteina Kanarialla ja muissa etelän maissa!
Milloin olette esimerkiksi oman ravintola käyntinne päätteeksi Suomessa saaneet pikkuisen lasillisen talo tarjoaa banaani likööriä tms joka varmasti on lasketu siihen hintaan,mutta joka Sinulle tarjotaan hyvän asiakas suhteen päätteeksi ikäänkuin kaupan päälle?!Niin ei milloinkaan,mutta miten mukavan maun tuo pieni ele jättääkään lomalaisen suuhun ja lapsille tottakai ilmaiseksi karkkia tai tikkari!"Tänne tulemme uudelleen "kuiskaat miehellesi hiljaa, niin siinähän se on se juju ,joka härkäpäisiltä suomalaisilta yrittäjiltä kerrasta toiseen jää huomaamatta!

Sen ovat kyllä osanneet aikoinaan taloissa kiertelevät kulkukauppiaat ja erilaisten tarvikkeitten tekijät, kun viehkosti hymyillen puuastioitten valmistaja antaa talon emännälle (sille joka ne ostot teki) vielä yhden ylimääräisen pikku puukauhan tai puolimetriä ylimääräistä kangasta kaupanpäälliseksi kun on nin hyvä asiakas tuo emäntä!

Nykyisin tunnetaan velvollisuudeksi ja oikeudeksi nyhtää asiakkaalta viimeisekin pennit nenästä tämän niistäessä siillä onhan meidän elettävä periaatteella ja sitten eletään niin kituuttaen ja ihmetellään kun ei ole asiakkaita!Samaan aikaan paikallisen kiinalaisen ravintolan ovi käy tiuhaan!

Eräs ruokamuisto siltä ajalta kun olimme Lohjalla ja paikkakunnalle tuli sen kaupungin ensimmäinen kiinalainen ravintola.Suurin odotuksin oltiin pynttäydytty tehtaan johtajan ja insinöörien porukalla korkkaamaan tätä ihmettä.Me vaimot oltiin tällingissä ja miehet sulavina herrasmiehinä kulkivat edellämme ja aukaisivat nyt sitten tämän upouuden hienon syömäpaikan oven.Ystävällinen kiinalainen nuorehko mies tuli toivottamaan meidät todella lämpimästi hymyillen vastaan ja tarjos meille pöytiin aluksi hyvää kiinalista teetä ruokaa odotellessa
.Porukkamme oli hiljaista ja katseli ympärilleen herrat alkoivat köhiä ja hihitellä ja naisten ilmeet sulivat jonkunlaiseksi vääristyneeksi kiinalaiseksi naamioksi.Paikka oli siisti ja seinillä oli muutama halpa mutta kaunis kiinalainen taulu ,mutta pöydillä oli vain täysinvalkoiset paperiliinat hyvin yksinkertaiset ei ollut hienoja lautasia ja laseja eikä mitään muutakaan ravintola kamaa. Sivussa tavallisen pallin päällä oli kasettimatkaradio johon pitäjä laittoi kuulumaan aitoa kiinalaista kaunista ja vienoa musiikkia.
kaeittiöstä saattoi nuuhkiessaan tuntea herkullisia tuoksuja.Olin täysin valmis herkkuaterialle!

"Ei perkele me tämmöiseen paikkaan jäädä syömään eihän täällä ruokalistalla ole kuin muutama ruoka" ärjäisi suivaantunut siippani ja nousi tuolista rymisten muiden suomalaisten herrojen kiroilun säestämänä. Naiset kikattivat hermostunesti ja kaakativat yhteen ääneen että" ihan kauhee paikka ei tosiaankaan jäädä tänne" ja ryntäsivät kuin pikajuoksijat ovelle miehet laumana perässä.
Yritin jotain sopertaa hämmentyneelle kiinalaiselle ,mutta sitten vain levittelin käsiäni ja nostelin olkapäitäni kansainvälisen elekielen mukaan ja sorri sorri äännellen luikahdin ulos vihaisten suomalaisten sonnilauman jatkeeksi.
Jaa minne sitten tämä suureen ääneen pauhaava joukko sitten päätyi paikkakunnan ainoaan jotkuinkin kelvolliseen ravintolaan syömään sitä iänikuista pippuripihviä valkosipuliperunoilla!No olihan puitteet hienommat ,mutta mieltäni jäi vaivaamaan jäinkö jostakin paitsi ja palasin viikolla ihan yksin takaisin kiinalaiseen.

Omistaja oli ystävällinen ja kertoi minulle että oli jäänyt työttömäksi insinöörinä ja oli päättänyt perustaa vanhempiensa tavoin ravintolan.Halusi aloittaa varovasti vaimonsa kanssa,
että jos menee pieleen niin ei tule niin suuret taloudelliset tappiot ja ruuissakin tehtiin niitä, jotka varmasi jo osattiin.Jos sitten menestyttäisiin näillä ruuilla lisättäisiin niiden määrää ja tulevalla tuotolla sitten laitettaisiin enemmän myös ravintolan sisustusta.

Siis ihan niinkuin yrittämisen vanhoista oppkirjoista ,joita suomaliset ei koskaan lue Täällä täräytetään ravintola pystyyn velkarahoilla ja todella kaikki jutut viimeisen päälle ja ruokalajeja on niin monia ja ruoka aineita kaapit täynnä mätänemässä ja konttaineriin pikkuhiljaa kannettavissa ja sitten jonkun ajan kulutua tämä suureellinen velkauyritys menee konkurssin omistajan ihmetellessä, että mites tässä näin kävi kun kaikki oli heti jo alusta ihan viimeisenpäälle ja silti ei kelpaa .
No ruoka oli sitä sun tätä ja kallista täytyyhän asiakkaan maksaa eihän se tänne ilmaiseksi tulla saa .

Entä sitten muistoni siitä kohtuuhintaisesta alkukeiton ja neljän eri ruokalajiin ruuasta jälkiruokineenJa kyllä se pippuripihvin ja valkosipuliperunat hakkasi herkullisuudellaan mennen tullen.Ja ystävällinen palvelu kruunasi kaiken vienon kiinalaismusiikin säestyksellä siitä matkaradiosta.

Palasin muutamia vuosia myöhemmin paikkakunnalta poismuuttomme jälkeen ja löysin upean kiinalairavintolan ja yhä ystävällisen ja minut jopa muistavan onnellisen pitäjän Ruokalista oli pidempi ja pöydilla upeat liinat ja kauniit kiinalaiset astiat. Musiiki oli ihanasti edelleen kiinalaista eikä päivän renkutuksia rikkomassa atmosfääriä ja palli matkaradioineen oli häipynyt!Onneksi on vielä sellaisiakin suomalaisia asiakkaita ,jotka arvostavat oikeaa ruokaa ja oikeanlaista järkevää yrittäjyyttä huokasin syötyäni rakastamaani kiinalaisenruuan taivaallisen herkullista ruoka annosta!